Mikä on se lause, jota et halua Tallinnan laivalla kuulla, jos taskussa on kolmen tilin Visa Electron -kortit eikä senttiäkään käteistä? "Visa Elektrooni ei kelpa koko laeval!". Valehtelematta naaman väri vaihtui iloisen risteilyfiiliksen tuottamasta omenaisesta punasta viileään olminvalkoiseen. Muutenhan tässä ei voisi syyttää kuin omaa tyhmyyttään, mutta kun lähtöselvityksen nainen kertoi Electronin käyvän laivalla! Reklamaatio Tallinkille on taattu. Ratkaisu kuitenkin löytyi; ostettin kullan kolikoilla lohileivät, tyhjennettiin sviitin minibaari skumpasta ja Viru Valgesta, ja hipsittiin nostamaan rahaa laivan saavuttua Tallinnaan klo. 22:00 (Galaxyhan on siitä hassu, että itse matka ottaa aikaa vain 3,5 tuntia molemmista päistä, muutoin stondaillaan satamassa). Seuraava päivä sujuikin aamiaisen jälkeen hytin sängyssä maailmaa parannellen (ja aikamoinen parantelu olikin) ja energiaa lauantai-iltaa varten keräten. Oli melko hauska seurailla valtavien jäälauttojen halkeilua suoraan eteenpäin suunnatuista ikkunoista. Fiilis oli kuin herra kapteenilla ikään. Pieneksi lisäylläriksi hommasin sankarille iPod nanon vanhan ja virttyneen minin tilalle. Nyt kelpaa pöppiäisen taas luukuttaa Toolia. Erittäin onnistunut reissu.
Yllä pari 8800:lla räpsäistyä tuhnukuvaa hytistä.
Ja jottei sunnuntain olo äityisi liian hapekkaaksi, keksittiin maksalle tehokäyttöä myös lauantaiksi. Paikalle kutsuttiin kööri Heidin parhaita ystäviä synttäreitä juhlistamaan. Ilta jatkui dtm:ssä erittäin kosteissa merkeissä, jatkoista puhumattakaan...
Vaikka darraa hiukan pukkaakin, hymyilyttää. Rakastan sua Heidi. :)
