IRC-Galleria

Mikä on se lause, jota et halua Tallinnan laivalla kuulla, jos taskussa on kolmen tilin Visa Electron -kortit eikä senttiäkään käteistä? "Visa Elektrooni ei kelpa koko laeval!". Valehtelematta naaman väri vaihtui iloisen risteilyfiiliksen tuottamasta omenaisesta punasta viileään olminvalkoiseen. Muutenhan tässä ei voisi syyttää kuin omaa tyhmyyttään, mutta kun lähtöselvityksen nainen kertoi Electronin käyvän laivalla! Reklamaatio Tallinkille on taattu. Ratkaisu kuitenkin löytyi; ostettin kullan kolikoilla lohileivät, tyhjennettiin sviitin minibaari skumpasta ja Viru Valgesta, ja hipsittiin nostamaan rahaa laivan saavuttua Tallinnaan klo. 22:00 (Galaxyhan on siitä hassu, että itse matka ottaa aikaa vain 3,5 tuntia molemmista päistä, muutoin stondaillaan satamassa). Seuraava päivä sujuikin aamiaisen jälkeen hytin sängyssä maailmaa parannellen (ja aikamoinen parantelu olikin) ja energiaa lauantai-iltaa varten keräten. Oli melko hauska seurailla valtavien jäälauttojen halkeilua suoraan eteenpäin suunnatuista ikkunoista. Fiilis oli kuin herra kapteenilla ikään. Pieneksi lisäylläriksi hommasin sankarille iPod nanon vanhan ja virttyneen minin tilalle. Nyt kelpaa pöppiäisen taas luukuttaa Toolia. Erittäin onnistunut reissu.

Yllä pari 8800:lla räpsäistyä tuhnukuvaa hytistä.

Ja jottei sunnuntain olo äityisi liian hapekkaaksi, keksittiin maksalle tehokäyttöä myös lauantaiksi. Paikalle kutsuttiin kööri Heidin parhaita ystäviä synttäreitä juhlistamaan. Ilta jatkui dtm:ssä erittäin kosteissa merkeissä, jatkoista puhumattakaan...

Vaikka darraa hiukan pukkaakin, hymyilyttää. Rakastan sua Heidi. :)

Ehdin kirjoittaa blogia jo parisenkymmentä riviä, mutta mokoma olikin hörystynyt bittiavaruuteen tallentumisen sijaan. Mitään kovin olennaista ette missanneet. Nukkukaa yönne siis rauhassa.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten edellisen kirjoituskerran. Olennaisimmat häppeningit voinee kukin tahollaan dekoodata kuva-arkistosani. Suurimpana mainittakoon postinumeron dramaattinen pienentyminen 00530:sta 00100:aan. Etu-Töölössä viihtyy aivan mainiosti, mikäli Temppeliaukion kirkkoa sädekehän tavoin ympäröivä ainainen sunnuntaifiilis, tai lähikaupassa poikkeuksetta rakkaan äidinkieleni jyräävä toinen kotimainen eivät haittaa. Yhden asian olen tämän huoneiston perusteella päättänyt; saunattomaan asuntoon en enää tulevaisuudessa taivu.

Perjantaina Tallinnaan. Tai ainakin satamaan, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Joka tapauksessa tiedossa on hyvää ruokaa, paljon juomaa ja sitäkin parempaa seuraa. Couture lupasi toimia hytti-dj:nä, ja täytti iPodinsa matkamusiikilla. Ennen reissua pitää vielä hankkia jonkin sortin kätevät pikkukaiuttimet.

Kuten otsikko vihjailee, pyöräytti kolmannen osapuolen laskurihäsmäkkä arvokseen viisi miljoonaa viimekertaisen Päivän kuvan saattelemana. Määrä on huima, enkä totta puhuen olen täysin varma kilkkeen toimintaperiaatteesta. Oli miten oli, täältä tullaan 10 miljoonaa! Älkää kysykö miksi. En tiedä.

Niin ja se tärkein. MIKSI HELVETISSÄ PUHELINLUETTELOT JAETAAN JOKAISEEN TALOUTEEN JOPA ASUKKAAN NIIN TAHTOMATTA, JA VIELÄ KAKSI KERTAA VUODESSA? Soitin tänään Fonectalle, ja pyysin virkailijaa ystävällisesti jättämään itseni luettelojaon ulkopuolelle. "Se ei valitettavasti onnistu. Luettelot jaetaan jokaiseen talouteen.". En kaipaa sytykettä, koska en omista takkaa. Ikkunat pysyvät omalla mekanismillaan auki, enkä tarvitse luettelopinoa takapuoleni alle ylettyäkseni syömään ruokapöydässä. Mihin siis tarvitsen niitä muinaisjäänteitä?


Lisää löylyä!

Eilein oli taas niin mukava ilta / yö että hymyilyttää. Viinin lipittämisestä Luxin terassilla kesäkeskiviikkoisin näyttää muodostuneen äärimukava traditio. Porukkaa oli suorastaan hyvin ainakin klo. 02:00 aikaan kun lähdettiin kohti kotia. Suosittelen siis Club Panoramaa aivan kaikille ikään katsomatta (hajonta 17-50v). Henkilökohtaisesti en myöskään laita yhtään vastaan hinnoille: siideri, punkku ja valkkari, kaikki 3 euroa. Koko illan. Tämä ei ollut maksettu mainos. :)

Pyrin aina olemaan järjestämättä itselleni mitään ihmeempiä suunnitelmia. Tämä siksi, että stressaannun "mukavistakin" asioista melko helposti. Tykkään siis ottaa päivä kerrallaan, hyväksi todettujen kaavojen mukaisesti. Nyt kuitenkin lähti mopo käsistä.

Elokuu näyttää tähän mennessä tältä:

Ensimmäinen viikonloppu, Assembly '06 (tervetuloa moikkaamaan Gallerian ständille)
Toinen viikonloppu, risteily Tukholmaan
Kolmas, Heidin serkun häät
Neljäs, kylpyläreissu Turkuun

Tuleva viikonloppu on siis ainoa ns. "vapaa viikonloppu" viiteen viikkoon. Täytynee ottaa siitä kaikki irti biletyksen, treenin ja levon merkeissä.

Tänä iltana jää sali väliin. Nukahdettiin kuitenkin vasta joskus viiden aikaan, ja paikat ovat alkuviikon rääkeistä äärimmäisen jumissa. Siispä datailua.

Pus pus ja tui tui.

Ei vapinaa, ei tuskaista tärinää. Ei heikkoa oloa, ei janoa. Ei rasvaisen ruoan himoa? Tähänhän voisi melkein tottua! Niin. En tosiaan ollut missään eilen. Ja kyse oli aivan tietoisesta valinnasta, johon näin jälkikäteen olen nyt hyvinkin tyytyväinen.

Kuluneesta viikosta ei ole mitään radikaalia kerrottavaa. Lähinnä duunia ja treeniä. Tuli kyllä piipahdettua Luxissa keskiviikkona. Ko. ravitsemusliikkeen terassinäkymään ei kyllästy koskaan. Varsinkaan jos on hyvää seuraa ja lasillinen kuivaa valkkaria. Eilen kävin parturissa (Arabian "Starabia". Kiitos Violetta) ja olen hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen; melko perinteisellä linjalla a la homokeesi, mutta hiukan normaalia lyhyemmillä sivuilla. Illalla eksyin vielä ruiskuruskettumaan Mansnerille. Uskomattoman turhaa ja kallista, mutta silti niin mukavaa. :D Väri muistuttaa vähintään kahden viikon etelänmatkalla saatavaa. Saa nähdä mitä sitä kyselijöille illalla keksii...

Tänä iltana olisi siis tarkoitus ottaa takaisin se mistä eilen jäi paitsi. Siispä Heidin kaverille alkuillasta synttäreitä juhlistamaan ja sieltä sitten ytimeen ilmeisesti U´wish -bileisiin. Kyseessä on siis pippalot joissa soitetaan pelkästään toivekappaleita. Mahtaa olla musiikkia laidasta laitaan.

Mietin jos kävisin Kampissa vielä. Saa nähdä.

Palaillaan.

Niin se vaan koittaa taas, uusi viikonloppu. Vielä ei ole täysin selvillä mitä mokoma tuo tullessaan, mutta kotona en ainakaan aio nyhjöttää. Vaan eipä puuttunut vauhtia edellisestäkään; perjantaina Danceteria (oli aivan mahtava nähdä ikivanhoja biletuttuja), lauantaina muuten vaan radalla, ja sunnuntaina Coronan biljardi-ilojen kautta Onnelan Onnentunneille. Olo oli maanantaina vähintäänkin sen mukainen, vaikka nesteytyspuoli jäikin kohtuulliselle tasolle.

Olin keskiviikkona melomassa Töölönlahdella. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen positiivinen kokemus. Tuuli teki hauskan pienen aallokon, jossa ensikertalainen sai mukavan pikaperehdytyksen kanootin pystyssä pitämisen saloihin.

Noin muuten viikko on sujunut suhteellisen perinteikkäästi duunin ja punttiksen merkeissä. Olen varsin iloinen melko kovastakin treenimotivaatiosta. Siispä tänään taas.

Nyt kauppaan hakemaan salaattia sun muuta suuhunpantavaa. Joutunen käyttämään raitella kulkevaa yleistä vaihtoehtoa transportaatioon, upeaakin upeamman skootterini ajo-ominaisuuksien ollessa sateella humalaisen hevosen luokkaa.

Iloitkaa tahoillanne, kesää on jäljellä ehkä vain muutama viikko.

Aikataulut p*ssi enkä löytänyt uimahousuja. Voi helvetin helvetti.

Aurinkoa, aurinkoa ja lisää aurinkoa. Tällaiset kelit tekevät moposkootteristin äärimmäisen onnelliseksi. Mikä on mukavampaa kuin huristella t-paita hulmuten Kaivariin rommirusinajäätelölle. Eniten oikeastaan harmittaa se, ettei kaksipyöräistä ole tullut hankittua jo aiemmin. Monen monta kesää hukkaan!

Kuten jo aiemmin puhuin, olisi tänään mökkireissu tiedossa. Saa nähdä josko sitä innostuisi grillaamaankin. Kyseessä on siis vain yhden yön pikareissu, mutta yleensä se riittääkin; Jalkojen alle kaipaa jotain ruohoa tukevampaa viimeistään seuraavana päivänä, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Urbanus maximus.

Törmäsinpä päivän it-uutispläjäystä tutkiessani melko hauskaan, mutta ajatuksia herättävään kirjoitukseen. Suosittelen lämpimästi tutustumaan: http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=15&news_id=20069132

Täältä tullaan viikonloppu!

Kyllä se loppujen lopuksi oli mahtava keikka, vaikka pari tuntia myöhässä aloittivatkin. Hyvä fiilis oli hiukan hakusessa, kun kahdesta siideristä saatu pieni nousukas alkoi muuttua väsymykseksi ennen illan päätähtien astumista kehiin. Don't Cry -kitarasoolo pelasti.

Kävin tänään lääkärissä. Olen jostain kumman syystä potenut liki täydellistä ruokahaluttomuutta viimeiset pari viikkoa. Saa kellon kanssa katsoa, koska pitää syödä, ettei pois kuihdu. Syynä saattaa olla lämmin keli, viimeaikaiset tapahtumat, jokin fyysinen syy, tai kaikki yhdessä. Noh, tuloksia odotellessa.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä mökille Kuhmoisiin saunomaan ja uimaan. Ja uimaan siksi, että kyseessä on tämän kesän ensimmäinen kerta. Tyhmä minä. Vielä on silti pieni sauma että Danceteria @ dtm voittaa. Päätöksiä on pakko syntyä huomiseen iltapäivään mennessä, jotta ehdin hypätä isin kyytiin.

Pistin pyykit pyörimään, ja kohta suihkuun. Oli ihan mainio treeni, kuten kaksi aiempaakin sessiota tällä viikolla. Ihan hyvä saavutus kun otetaan huomioon että on heinäkuu. No onneksi Hakaniemen Idealfit on loistavasti ilmastoitu.

Pärjäilkää, niin mäkin yritän. :)

Josko tätä viikkoa melko voimakkaasti hallinnut suru hetkeksi hellittäisi.

Enpä edes muistanut, miltä maailma näyttää tähän aikaan.