perjantaina ku isä tulee kotii töist
seuraa huutoo, lisää unettomii öit
uhoo ja raivoomist, huutoo ja paiskomist
viina tuhos sun aivosi
muistan ku syytit mua kaikest
en tienny mitä tein, mut silti pyysin vaa anteeks
nyt se loppuu, kulissit särkyy
sä tuijotat ihmeissää ku ois pupillit jäätyn
seuraa hiljasuus ku tää musiikki päättyy
tää on se päivä ku nää kulissit särkyy
mietit miks mä muutin sun luota
mä muistan ku sanoit joskus mutsia huoraks
olin kuus vee, mitä luulet
et se tekee lapselle, ku tollast kuulee
omalt isältää
kaiken lisäks mä, pidin sen kaiken vielä sisällä
ryyppäsit ku halusit, syvästi meit satutit
et saa anteeks vaikka pyytäisit ja katuisit
vaikka sanoisit anteeks, et oot pahoillaa kaikest
ei koskaa katoo nää arvet
en oo se lapsi mitä toivoit
älä syytä muit, ite kaikki meidät joit pois
tarvit jotaa hoitoo
oot nii rappiolla et on vaikee enää kääntää tappioita voitoks
kaikest syytät vaa muita
et anna mitää, mutta kaikkee pyydät vaa muilta
älä sano että rakastat
mä tiedän ettet tarkota sanaakaa
sä vaa rakastat viinaa
tätä perhettä ei kokoo kasata liimal
älä soita enää
ja koita elää, sillee ku sulla ei ois tyttöö enää