IRC-Galleria

Mä kuulin sanottavan, et uusii tulee ku yhden menettää
Mulle meno ympäril on ollu yhdentekevää
Mä en voi pitää muit pystys ku itteään vaikee hallita
Se on minä, meitsi ja mä vastaan maailma
Paljon mä sanoin, vähän vaan tarkotin
Ja mä muuttaisin paljonki... ei!
Mä muuttaisin kaiken jos voisin käydä sen keskustelun uudestaan
Mut joskus mä en osaa puhuu, mä osaan vaan kuunnella
Virheistä opitaan, annetaan hyvän kiertää
Kokeillaan rajojamme, miten paljon sydän sietää
Lopult se on puutunu tunnoton lihas
Vaik ei se siitä nytkään oo kaukana
Mut jaksan uskoo, ettei kaikki hyvä oo kaukana
Vaan se on jossain tuolla lähellä, ja mä jaksan kävellä
hamaan loppuun asti, vaikkei ollakaan vahvoilla
Hyvät asiat ei synny puolittaisel tahdolla

Ja mä en keksi yhtään sanaa, jol ois merkitystä
Joka hyvittäis kaiken, mä etsin yhtä
Joka korvais sen miten sä satutit
Ja satutat ja satutat, ja sanot, et sä kadut sit
Sanoja vain, vakavalla naamalla
Ja mä en tiedä mikä tää on jos rakkaus on vaan sana

perjantaina ku isä tulee kotii töist
seuraa huutoo, lisää unettomii öit
uhoo ja raivoomist, huutoo ja paiskomist
viina tuhos sun aivosi
muistan ku syytit mua kaikest
en tienny mitä tein, mut silti pyysin vaa anteeks
nyt se loppuu, kulissit särkyy
sä tuijotat ihmeissää ku ois pupillit jäätyn
seuraa hiljasuus ku tää musiikki päättyy
tää on se päivä ku nää kulissit särkyy
mietit miks mä muutin sun luota
mä muistan ku sanoit joskus mutsia huoraks
olin kuus vee, mitä luulet
et se tekee lapselle, ku tollast kuulee
omalt isältää
kaiken lisäks mä, pidin sen kaiken vielä sisällä

ryyppäsit ku halusit, syvästi meit satutit
et saa anteeks vaikka pyytäisit ja katuisit
vaikka sanoisit anteeks, et oot pahoillaa kaikest
ei koskaa katoo nää arvet
en oo se lapsi mitä toivoit
älä syytä muit, ite kaikki meidät joit pois
tarvit jotaa hoitoo
oot nii rappiolla et on vaikee enää kääntää tappioita voitoks
kaikest syytät vaa muita
et anna mitää, mutta kaikkee pyydät vaa muilta
älä sano että rakastat
mä tiedän ettet tarkota sanaakaa
sä vaa rakastat viinaa
tätä perhettä ei kokoo kasata liimal
älä soita enää
ja koita elää, sillee ku sulla ei ois tyttöö enää

Mä herään aamul sängyst kelaan mitä vittuu
Tuntuu ku kaikki suru meitsin niskaan tippuu
Se suru viiltää ison palan jostaa sisältä
Kelaan miltä tuntuu kuolema se on varmaa syvältä
En saa mielest ikin tärkeet menetettyy
Ja viimevuosin joutunu kaks kertaa pahast pettyy
Ajatukset ne jää taka alalle tai niin kai toivois
Mut ne vaa jää päähän vaivaa vitut mistää hoidoist
Ne tapahtumat opettaa sydänt koskettaa
Päätä ravistaa mut pistää meitsin juoksee kovempaa
Yritän pitää frendei paidast kii en päästä irti niist
Onneks oon tän pallon päällä mutsille kiitti siit

Oon pahoillani kaikest mitä tehny oon
täälnäin
Pyydän anteeks kaikest pahast mitä katunu oon meen
eteenpäin

Alan vast nyt tajuu mitä oon tehny väärin
Kerään ajatuksii niitki kalloon käärin
En oo kunnioittanu tarpeeks mun läheisii
Ylimieliseks mua väitetää mut vähät siit
Anteeks jos oon joskus mieltäsi pahottan
Anteeks jos oon joskus mieles pimeesee raottanu
Mä voin myöntää välil puhunukki paskaa
Mä voin myöntää välil sustki paskaa lastaan
Mä voin myöntää en ehk oo ollu rehellinen
Mä voin myöntää ollu liian pessimistinen
Täs lähiaikoin tullu paljo uutta asiaa
Pahoi asioit mut ne vaa enemmän mua valistaa
En haluu kuulla enää asioit mitkä mua ravistaa
Mielen sisäisest ja mielen ulkoisest mua lannistaa

Pyydän anteeks kaiken pahan mitä tehny oon
Mut kuljen silti eteenpäin
Oon pahoillani kaikest pahast mitä katunu oon
Mut ne silti vaivaa mielessäin
Aion matkaa jatkaa otan mitä haluan

katson taivast, näen lentävii lintui
niiden sadat siiveniskut tahdittamas itkui
kukaan ei huomaa, ja yksi tippui
kun elämä ei tarjonnutkaan onneen pääsylippui
mikä oikein, mikä väärin, kuka vastaa
mustavalkokuva tuskaani kuvastaa
kulissejen rakentamist kuka enää jaksaa
halu elää, vai poispääsemisen tarve kasvaa
missä ratkasu kun on kädessä sydän
ja mitä enää tehdä kun ei mikään tunnu hyvält
missä auttava käsi, missä vastaus kysymyksiin
missä tieto etten olis enää yksin
helppo antaa periks ku ei tiiä mitä maalis
elää kuplassaan ku kultakala vaasis
sirpaleita keräten pelkäs epätoivos
et joskus vois elää muutenki ku elää toivos.

Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan ;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan minäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

onko tärkeetä se että olen niinkuin toiset
jotka osaavat käyttäytyä, itsetietoiset
näyttävät hyvältä sanovat oikeat sanat
pitääkö mun toistaa perässä ne jutut samat
nauravatko mulle jos mä näytän kuka olen
mitä sisältäni löytyy kuinka ajattelen
ja kun mä seison niiden edessä täysin alasti
pistävätkö mut ryömimään aivan alas asti

mä en enää jaksa kieltää ihmistä minussa
tuhat säveltä mun sisällä umpisolmussa
niitä yritän selvittää, suoriksi aukoa
aivan liikaa enkä ehdi pitämään taukoa
pelkään niitä jotka vielä enemmän pelkäävät
heistä toiset häipyy kolmannet vierelle jäävät
osaanko mä olla hyvä niille ihmisille
jotka parastani tahtoo aiheutanko heille
pettymyksen kun mä heikkoudet esille laitan
tuonko iloa kellekkään vaiko pelkän haitan
teenkö oikein teenkö väärin kun mä esiin astun
toisten nähden kompastun tyhmenen ja viisastun
entä sit kun multa loppuu kaikki kysymykset
onko enää muita vaihtoehtoja kuin yks

olin pohjal, sä toit valon elämääni
sä autoit mua näkee eläväni väärin
sä otit kädestä kiinni ja nostit
silmät säihkyen enkeli valoa loisti.
se hetki, se tunne
katsoen silmiin tunsit saman tunteen
samal kuulen salaisuuden
pelastat mut, silität mut uneen.
mitä tänään, mitä huomenna
päivä päivältä lähempänä kuolemaa
mitä tänään, mitä huomenna
avasit silmäni, nyt näen kulkea.
auringonsäteet, kyyneleet ja sanat
myrskyn jälkeen akut ladattava
elämä hauras, pienempi paha
jättää järki, sydämellä valittava.

Mä oisin lähteny oman käden kautta jo teininä
Jos kelailisin mitä muut kelaa meitsistä
Iisimpi löytää ku tietää, mitä etsiikään
En silmät sidottun enää tanssi trapetsin pääl
Mä oon kuvioista poissa
Loistan poissaolollani hulinoissa Voikkaan
Mitä sit ikin edes onki, niin me selvitään
Pakko on vaan kuolla, eikä sitäkään jos
Elä elämääs, elä sitä hetkessä
Pidä kii jos sul on jotain mitä menettää
Anna viisaiden pitää tää pallo pystyssä
Me hullut viedään sit eteenpäin minkä pystytään
Oon ollu tähän asti asiallinen
Mut ihmepillereit on enää rasiallinen
Ei aikomust antaa tän valuu käsistä
Mä haluun välittää, demonini hävittää

Sillon ku taivas ja mieli on mustana
Sillon ku et saa ainuttakaan ajatust kasaan
Paskaa tapahtuu, sitä mä kiellä en
Pitää vaan purra hammasta ja koittaa niellä se
Mä lainaan miestä tien toiselta puolelta
Kasvanu ongelmis, ongelmat ei huoleta
Ja niin sen pitää mennäki
Et oppii kattoo olkapäidensä yli ja sitoo kengät kii
Sit ku mä oon mennyttä
Haluun kelaa, et oon jotain hyvää tehny tääl
Läpät hellyyttä, vihaa ja katkeruut
Oon valmis seisoon niiden takana vaik katkeis luut
En oo tunnoton tai tuskissani
Mä oon askeleen edellä ajatuksiani
Teot tulee edel, järki ehkä myohemmin
Lopputulos korvies kautta sydämen syöveriin

Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.

Vedä henkee ja puhalla, ja puhu omal luvalla.
Kun sinetit sun huulil rikkoo pääs, auttaaks burana.
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet,
meet harmaan kiven läpi, tai sit kidut ja vaimenet.
Puhu suus puhtaaks, muuten sä oot vaarassa.
Luottamus on pysyvää, eikä kaksnaamasta.
Ruokaa sä saat kaupasta, vettä sä saat kraanasta.
Ystävyydet kiven alla, rakas suolan haavassa.
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri.
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.

Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Nyt sängys makaa nuori mies, pitkin päiviä.
Kadonnu mielenkiinto, hävinny kiinnostus.
Toinen käsi nojaa tolppaan, toinen käsi kii kossus.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki,
jos elämässä on kolme päivää, känni, darra ja duuni.
Mies juoksee karkuun tulevaisuus perässään.
Et pääse pakoon ittees kannat menneisyyttäs selässä.
Kattopellit irtoaa, vesilasi myrskyää.
Mies pysyy paikallaan, päivät pyörii ympyrää.
Hullut päivät 24/7, seuraus on teon hinta ja ilman kuitteja eletään.

Huolehtinu hulluna, vielkää ikävä ei anna nukkua.
Iltasin yksinään tuhonnu punkkua, jos vain vois sois huoliinsa hukkuva.
Se ei tee sitä sen vuoks, vaik toipuminen veis kymmenen vuot.
Sydän hakkaa, hei se ei kylmene, hän voimissaan tietää nyt sen et'.
Meille on suotu vaan yks elämä, eikä se sika saa kyyneltäkään.
Nyt herätään, eikä se sika ansaitse kyyneltäskään.

Vuosia vei, nyt kunnos uudes kaupungis uudes asunnos.
Seinät ei jatkanu kaatumistaan,
kun yhtenä päivänä yhtäkkii uus onni löytyyki naapurista,
ettekä te oo enää vaa ystävii.

Mikäs siinä, lunta luodessa, me ollaan onnellisia sun puolesta.
Puhelu keskel yöt, valot päälle "Älä vastaa" soittaa.
Sitä sä et sano ääneen. Kaipa se kaipaa vaan tavaroitaan.

moi, sori vähän sekasin, selvänä ei voinu yhteyt ottaa.
Tää syypää, ite mä tän petasin, mulla ei enää mitää ylpeyt ookkaa.
Miettiny muutaku mun etua, et sä enää edes tunne mua.
Ainut taakka sydän kylmä harmaa,
sori mut sä hairahdit tyhjään arpaan.