IRC-Galleria

itsensä kieltäminen on niin vaikeaa. ainakin minulle. ajattelun ja toimontatapojen kieltäminen. inhoan asenteita "en saa ajatella tällatavalla tässä elämäntilanteessa". mutta kuitenkin itse kiellän itseäni. haluaisin niin irti tämän yhteiskunnan normeista ja periaatteista, ne ovat niin vanhoja, vanhentuneita. kehoitan muita poikkeamaan niistä, mutta itse olen niin ohut ja kestämätön että elän niiden mukaan, vaikkeivat ne sopisi minulle. toisaalta minun on ajateltava kanssakäyviä ihmisiä ympärilleni. etten saata heitä pulaan omilla asioillani tai etten loukkaa heitä. tämäkin tuntuu tosinaan niin turhalta. miksi emme ole voineet tottua puhumaan suoraan? miksi loukkaannumme suorista sanoista? inhoan tällaisia käytäntöjä, jotka tekevät ihmisestä yhä enemmän ja enemmän valehtelijan. erkaannumme luonnosta vallan täysin. kaikin tavoin. materiaalisesti kuin ajatuksiltammekin. ei mihinkään voi oikeastaan enää luottaa, ei edes omaan tahtoon kun sekin on jo niin massoittunut. tahdomme vain asioita, jotka ovat mahdollisia, jotka on määräten tehty mahdollisiksi. kaikki on tehty meille valmiiksi, mutta niin kapealla kaavalla, että itse en henkilökohtaisesti mahdu siihen. ja toisinajattelijat ovat vähemmistö, heitä siis luonnollisesti syrjitään. tämä on järjetöntä!