kosketa. tanssillasi hymyilet, niin keveänä käyvät sinun jalkasi.
niin kevyinä hipaisevat lattiani pintaa, toit valon mukanasi.
nyt vain pelkään hetkeä, jona olet taas poissa ja minä, minä
taas pimeässä. mutta nyt sinä tanssit. tanssit kauneudellasi,
tanssit silmilläsi, huulillasi on sanoja, ehkä laulun, minä kuulen
vain helinän joka täyttää vartaloni. se täyttää minut ja tuskin
enää kosketan lattiaa.
sinun poskipäilläsi sädehtii. minä näen, näen. tahdon nähdä,
mutta myös tuntea. ja sinä tulet minua lähelle. sinun valkoinen
ihosi painautuu minun syliini. ja minä olen onnellisin. onnellisin.
miksi minä pelkään sinun kanssasi, aivan kuin kysyisit. miksi pelkään
että valoni lähtee, miksen luota?
sinä valoni, sinäkin lähdet aikanaan.
sinä, pieni, maailman kaunein valoni, olet kohta taas poissa.
mutta siihen asti me tanssimme yhteen.
siihen asti me teemme tästä huoneesta maailman kauneimman.
valoni, olethan lähellä, valoni?