olemmehan me kaikki kauniita. kaikki vapaita. entä vahvoja?
kuuntelin sanoja "olette vahoja noin, kauniita noin".
noin.
mitään ponnistelematta. yrittämättä.
vain se, että olette.
kuuntelin sanoja kauan. ensin ymmärtämättä. kuuntelin vain kuin laulua kuunnellaan. sävelet.
mutta äkkiä ymmärsin avata korvieni lisäksi mieleni. ja kuulin, että ihan oikeasti, riitän. tällaisena.
sen musiikin kautta minä kuulin sen. ja tietenkin uin kyyneljärvessä. kenenkään ymmärtämättä, mitä nuo sanat oikeasti minulle merkitsivät. kuinka paljon. ja vielä enemmän se, jos joskus pystyisin uskomaan, käsittämään laulun kertoman totuuden kokonaan.
että olette vahvoja noin.
että olette kauniita noin.
ja minä saan olla yksi niistä. heistä. näistä. meistä.
mutta tämähän on vain normaali, huomiota saanut biisi melko normi bändiltä. monille. muttei minulle. bändistä aika viis, samoin muusta höpinästä. sanoman nappasin sydämeeni.
kun kehotetaan nousemaan ja nostamaan kädet. taivaisiin, ylös, niin, että näkyy. että näkyy silmät ja sydän. että näkyy kaikki piiloteltu ja hävettävä, kaikkein syvin minuus. kauneus.
olkaa vahvoja olemaan te. itse. olkaa vahvoja avaamaan suunne ja mielenne ja näyttämään itsenne.
koska me kaikki olemme vahvoja ja kauniita. juuri noin <3
(vaikkei ehkä aina siltä tunnu)