olen ollut tosi kipeänä ja jouduin perumaan reissuni kun jouduin sairaalaan, rankkaa oli mutta jälleen kunnossa. ensimmäistä kertaa olen ollut yksin kotona koko päivän ja tämä hiljaisuus on aivan mahtavaa...jännä miten ennen piti radiot ja televisiot huutaa täysillä ja istua koko ajan puhelimessa ettei vain jäisi omille ajatuksille aikaa, nyt nautin tästä hiljaisuudesta ja olen pitkästä aikaa jaksanut lukea raamattua oikein kunnolla ja ajatuksella. vuorisaarnakin meni useaan otteeseen ja minua puhuteltiin oikein kunnolla, jopa niin paljon että ollaan heikin kanssa jo puheväleissä ja aika pitkällä käytännön asioiden järjestelyssä. päätettiin pienentää asianajajien palkkaa ja sovitella kiistoja keskinäisellä sopimuksella...toivottavasti kaikki onnistuu ja tämä sotku saadaan selvitettyä ilman monen vuoden oikeustaisteluita. heikki jo lupaili kunnollisia tapaamisia rakkaan poikani kanssa kunhan käyn hoitoni kunnolla läpi ja pysyn päihteistä erossa kokonaan ja voi sitä sydämeni riemua kun se kertoili aatoksesta ja sen puuhista ja siitä että aikoo ottaa adan viikonloppuna yökylään. kuntoutukseen lähtöni tosin viivästyi muttei se haittaa kun pääsenkin uskovien hoitokotiin josta saan paljon hengellistä ravintoa sillä se on se minua parantava lääkkeeni. kiitokset jälleen kerran ihanille ystävilleni ja äidilleni että tukivat minua tämän rankan terveydellisen takapakin aikana ja olen ikuisesti kiitollinen huolenpidostanne! olette aina ja ikuisesti rakkaita!
oon ollu jo pari päivää uudessa kodissa ja tää on aivan ihana...oon saanu laitettua jo aika paljon tavaroita paikoilleen ja tänään en oo edes poistunu koko asunnosta, niin ihanaa on olla iki omassa ihanassa rauhallisessa kodissa. huomenna saan tietää milloin lähden kuntoutukseen ja muutenkin jokainen päivä on tuonut ihania yllätyksiä eteeni. kiitos sinulle rakas exäni siellä etelässä siitä että olet ollut tänään niin ihana mua kohtaan vaikkakin aluksi tapeltiin aivan kuin vanha aviopari...onneksi lupasit taistella mun kanssa viimiseen eläkkeeseen asti! lähden mielelläni sulle kartturiksi enkä malta oottaa niitä lahden treenejä...se olenko vielä hyvä siinä riippuu täysin sinusta, itsehän alunperin mulle kaiken opetit. tuntuu vain ettei näitä vuosia tässä välissä ole ollutkaan ja olisin sinut tunturi rallissa eilen tavannut. on hassua miten koko elämä on kääntynyt niin hyvällä tavalla päälaelleen ja aivan kuin kaikki olisi aivan mahtavaa unta. ikinä ei mun asiat ole ollu näin hyvällä mallilla ja kaikki ne ihanat oikeat ystävät aikaa ennen...ovat tulleet yksitellen takaisin ja seurakuntalaiset pitävät huolta omistaan. ja se kaikista parhain ystävä...ihanaa että näen sinut aamulla ja saan koko päivän viettää kanssasi. tutustutin adankin eilen sorsa ystäviini ja sen lapsen riemu oli aivan käsittämätöntä.
Jee mun asiat alkaa vihdoin selvitä...sain tänään asunnon ja illalla alkaa muutto. pääsenpähän vihdoin eroon kaikesta entisestä ja sen muistoista ja voin aloittaa ihan alusta ja puhtaalta pöydältä. oon kaksi päivää ollu pakkaamassa eikä entiseen kotiin tule yhtään ikävä. lämmintä vettä riittää vaikka kuinka paljon ja pihatöitä ei ole ollenkaan...eipähän tarvi ottaa edes miestä tai maksaa naapurille lumitöistä ja ruohonleikkuusta. mulla on aivan mahtava fiilis ja tuntuu et mikään mun rukouksista ei ole menny hukkaan vaan kaikki on ylhäällä kuultu...isä pitää huolen omistaan ja elämä on aivan ihanaa! kiitokset rakkaille ystäville jotka on ollu auttamassa, etenkin seurakuntalaisille, muhikselle, ihanalle sukulaiselle ja sen tyttöystävälle ja sille pariskunnalle jotka on aina ollu mun elämässä eikä ole ikinä mua hylänny. OLETTE RAKKAITA JA TÄRKEITÄ!
olen ollut tänään tosi surullinen ja paininut sellaisten asioiden kanssa joihin en olisi uskonut ikinä törmääväni. myönnän kyllä tehneeni paljon virheitä avioliittoni lopulla ja kadun niitä syvästi mutta oli meillä hyviäkin aikoja ja mielestäni olin hyvä vaimo. en vain ymmärrä sitä miten katkeruus muuttaa ihmistä ja sitä kuinka pitkälle hän on kostonsa vuoksi valmis menemään? olen viime aikoina ollut vaikeiden kysymysten edessä ja rukoillut paljon niin muiden kuin itseni tähden. en ymmärrä sitä että kun minulla on ollut todella vaikeaa ja vajonnut sen myötä pohjalle ja kuitenkin isäni armosta sieltä noussut ja saanut elämääni järjestykseen minulta halutaan viedä viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja joudun joka päivä taistelemaan siitä vähästä mitä minulle jäi jäljelle kuten toimeentulo jonka mieheni ilkeyttään tänään katkaisi ja koti irtaimisto minkä ystäväni yrittää minulta viedä. olen ollut todella sokea ja minua surettaa suuresti se että niin monet palvovat sokeasti mammonaa ja unohtavat sen tärkeimmän eli ihmiset ja lähimmäisen rakkauden. itse olin ennen ihan samanlainen mutta onneksi minä löysin seurakuntani ja ensimmäistä kertaa minä tunnen kuuluvani johonkin. en enään tarvitse hienoja vaatteita, eikä minun tarvitse piiloutua paksun meikin taakse eikä minun enään tarvitse olla jotakin tärkeää eikä minulla tarvitse olla paljon rahaa jotta minusta välitetään...sillä minähän olen jumalalle tärkeä, minä olen äiti kahdelle lapselleni ja minä olen ystävä, äitini rakastaa minua ja minä kuulun seurakuntaani missä minusta välitetään. isä taivaan pitää kyllä huolen minusta ja saan varmasti jokapäiväisen leipäni. minä nautin tästä hetkestä ja vastoinkäymiset vain vahvistavat minua joten ei minulla taida sittenkään olla mitään hätää! aurinkoista kesää teille kaikille ja pitäkää toisistanne huolta ja muistakaa että te jokainen olette jollekkin tärkeitä!!! kiitos sinulle rakas ystäväni että jaksoit taas tukea ja siitä että olet olemassa! ei ole parempaa kuin sinä ja minä rakastan sinua AINA!!!
kyllä elämämä on ihmeellistä, että silloin kun kaikki menee nurin ja voimat loppuu niin yhtäkkiä kaikki kääntyykin hyväksi ja elämä alkaa järjestymään parhain päin. olen tässä viimeaikoina oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisitä ja huomannut miten tärkeää on antaa anteeksi...myös itselleen! raamatussa puhutaankin paljon anteeksi annosta ja siitä ettei toinen ihminen voi tuomita toista tämän teoista vaan se on jumalan tehtävä. onneksi minä olen vastuussa niin edellisestä elämästä ja sen tekemisistä ja myös siitä miten nykyisin elän vain jumalalle. olen tehnyt viime aikoina paljon sellaisia asioita mitä en ennen pitänyt lainkaan tärkeänä kuten käynyt ruokkimassa sorsia ja olen jopa oppinut sytyttämään nuotion. ennen minulle oli tärkeää vain se paljonko oli rahaa lompakossa ja meikkkiä naamalla, mutta nykyisin käytän vain ripsiväriä ja kulmakynää ja lompakkoa en edes kanna mukanani sillä sorsat pitävät minusta ilman noitakin ja tulevat jo melkein kädelle syömään. seurakuntani on aivan mahtava paikka ja minut on otettu tosi hyvin vastaan ja olen saanut paljon uusia ystäviä. luulin etten edes löydä tai tarvitse parasta ystävää mutta jumalan tahdosta sellainenkin tupsahti elämääni ja hän on kyllä maailman ihanin ihminen ja pitää minusta juuri tällaisena kuin olen joten kiitos herralle hänestä! MINÄ RAKASTAN SINUA PARAS YSTÄVÄNI!