IRC-Galleria

olen ollut tänään tosi surullinen ja paininut sellaisten asioiden kanssa joihin en olisi uskonut ikinä törmääväni. myönnän kyllä tehneeni paljon virheitä avioliittoni lopulla ja kadun niitä syvästi mutta oli meillä hyviäkin aikoja ja mielestäni olin hyvä vaimo. en vain ymmärrä sitä miten katkeruus muuttaa ihmistä ja sitä kuinka pitkälle hän on kostonsa vuoksi valmis menemään? olen viime aikoina ollut vaikeiden kysymysten edessä ja rukoillut paljon niin muiden kuin itseni tähden. en ymmärrä sitä että kun minulla on ollut todella vaikeaa ja vajonnut sen myötä pohjalle ja kuitenkin isäni armosta sieltä noussut ja saanut elämääni järjestykseen minulta halutaan viedä viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja joudun joka päivä taistelemaan siitä vähästä mitä minulle jäi jäljelle kuten toimeentulo jonka mieheni ilkeyttään tänään katkaisi ja koti irtaimisto minkä ystäväni yrittää minulta viedä. olen ollut todella sokea ja minua surettaa suuresti se että niin monet palvovat sokeasti mammonaa ja unohtavat sen tärkeimmän eli ihmiset ja lähimmäisen rakkauden. itse olin ennen ihan samanlainen mutta onneksi minä löysin seurakuntani ja ensimmäistä kertaa minä tunnen kuuluvani johonkin. en enään tarvitse hienoja vaatteita, eikä minun tarvitse piiloutua paksun meikin taakse eikä minun enään tarvitse olla jotakin tärkeää eikä minulla tarvitse olla paljon rahaa jotta minusta välitetään...sillä minähän olen jumalalle tärkeä, minä olen äiti kahdelle lapselleni ja minä olen ystävä, äitini rakastaa minua ja minä kuulun seurakuntaani missä minusta välitetään. isä taivaan pitää kyllä huolen minusta ja saan varmasti jokapäiväisen leipäni. minä nautin tästä hetkestä ja vastoinkäymiset vain vahvistavat minua joten ei minulla taida sittenkään olla mitään hätää! aurinkoista kesää teille kaikille ja pitäkää toisistanne huolta ja muistakaa että te jokainen olette jollekkin tärkeitä!!! kiitos sinulle rakas ystäväni että jaksoit taas tukea ja siitä että olet olemassa! ei ole parempaa kuin sinä ja minä rakastan sinua AINA!!!

kyllä elämämä on ihmeellistä, että silloin kun kaikki menee nurin ja voimat loppuu niin yhtäkkiä kaikki kääntyykin hyväksi ja elämä alkaa järjestymään parhain päin. olen tässä viimeaikoina oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisitä ja huomannut miten tärkeää on antaa anteeksi...myös itselleen! raamatussa puhutaankin paljon anteeksi annosta ja siitä ettei toinen ihminen voi tuomita toista tämän teoista vaan se on jumalan tehtävä. onneksi minä olen vastuussa niin edellisestä elämästä ja sen tekemisistä ja myös siitä miten nykyisin elän vain jumalalle. olen tehnyt viime aikoina paljon sellaisia asioita mitä en ennen pitänyt lainkaan tärkeänä kuten käynyt ruokkimassa sorsia ja olen jopa oppinut sytyttämään nuotion. ennen minulle oli tärkeää vain se paljonko oli rahaa lompakossa ja meikkkiä naamalla, mutta nykyisin käytän vain ripsiväriä ja kulmakynää ja lompakkoa en edes kanna mukanani sillä sorsat pitävät minusta ilman noitakin ja tulevat jo melkein kädelle syömään. seurakuntani on aivan mahtava paikka ja minut on otettu tosi hyvin vastaan ja olen saanut paljon uusia ystäviä. luulin etten edes löydä tai tarvitse parasta ystävää mutta jumalan tahdosta sellainenkin tupsahti elämääni ja hän on kyllä maailman ihanin ihminen ja pitää minusta juuri tällaisena kuin olen joten kiitos herralle hänestä! MINÄ RAKASTAN SINUA PARAS YSTÄVÄNI!