musta tuntuu, että tämä polkkatukkatrauman käsittely on edennyt johonkin suuntaan. en tosin tiedä onko suunta toivottava vai ei. mä katson noita kuvia itsestäni pitkissä hiuksissa ja mun on vaikea käsittää että se olen minä. tuntuu kuin se olisi joku muu. toisaalta koko ajatus polkkatukkataruman käsittelystä käytännön tasolla (eli leikkaamalla hiukset pois) juontaa juurensa siitä, että mun oli vaikea kuvitella että se pieni polkkatukkainen tyttö perhealbumeissa olisin minä. olenkohan edistynyt vai en?
Uusimmat blogimerkinnät
- hertalla on nyt oikea nimi 18.05.
- kohta saareen 02.05.
- ja pmmp:n levyllä paras biisi on "P... 04.04.
- uusia levyjä ja suunnitemia 03.04.
- voi sillä on tosi paljon hiuksia! 27.03.
- valmista. 22.03.
- se tulee se tulee! 21.03.
- kaikkea jännittävää 17.03.
- yksi on suurempi muita 12.03.
- ja seuraavaan piinapenkkiin 11.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (34)
- ▶ 2008 (126)
-
▼
2007 (45)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ syyskuu 2007 (17)
- ▶ elokuu 2007 (6)
- ▶ heinäkuu 2007 (4)
- ▶ toukokuu 2007 (6)
- ▶ huhtikuu 2007 (3)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (2)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (84)