IRC-Galleria

siis tosiaan, ollaan lähdössä leirille tänään. enkä mä löydä edes makuupussiani.

oletteko te kuulleet ihmisistä, jotka ovat kuolleet unen puutteeseen? että ne on vaan valvonu ja valvonu ja sitten yht'äkkiä kaatuneet kuolleena maahan. mulle vois käydä just noin, just nyt. jonain päivänä mä vielä hamstraan itselleni niin paljon tekemistä, että siitä en sitten enää selviä. oikeastaan on kummaa, ettei niin ole vielä tapahtunut.

jonain päivänä mä vielä opettelen sanomaan ei.

mä olen aika todella huolissani toimeen tulostani ensi vuonna. tai siis ehkä siitä toimeentulemattomuudesta. mun mielestä on kurjaa ettei elämän hallintaa voi ostaa kaupoista. ja mä en tykkää opetella asioita joissa mä en ole hyvä. mä en tykkää tehdä asioita joista mä en tykkää.

ja jotakuinkin nyt maija p sanois mulle että joka jätkällä on selitys ja perseenreikä. (tuo on niin maailmankaikkeuden rumin sanonta.)

kylläpä on mukavaa. elämä. loppuen lopuksi kumminkin.

mä olen taas ruvennut katsomaan Gilmoren tyttöjä. todellisuuden pakoilu on mukavaa, mutta estääkö se oman elämän elämisen? lisäksi mun mielestä on pelottavaa, että joku on onnistunut luomaan mielikuvitusmaailman, joka toistuvasti esittää kohtauksia joko suoraan mun elämästä tai vaihtoehtoisesti sellaisesta elämästä jollaista haluaisin elää. mä luulen että mun arvostelukyky ja todellisuudentaju on taas (ja jo) ruvennut hämärtymään television liiallisen perhedraaman tarjonnan vuoksi.

mä muuten pidin yötyöskentelystä.

ja sepä se vasta totta totisesti näin yövuoron tunnelmaan sopiikin.


päivällä menin omenaan maksaakseni tähtiin ja taivaisiin kohonneen kirjastolaskuni. kävi ilmi, ettei kirjasto ole kesälauantaisin auki ollenkaan. harmitti aika tavalla. sitten eksyin kesäalenusmyyntien rippeitä tarkastamaan. ostin paidan ja parit housut, joita pitää kyllä fiksailla hiven. mä olen ruvennut ajattelemaan sillai, että jos sovituskopissa joku vaate näyttää siltä, että se olisi jo sun, niin silloin se on varmaankin hyvä vaate ja ostamisen arvoinen.

joo, mun pää on niin tyhjä. (hetkelliseti oli tärkeää että kaikki saisivat tietää sen.)

olen onneton tunari. joitain asioita olen onneksi saanut hoidettua kilometrien pituisilta listoiltani. tiedättekö, että kun on listoja tekevä ihminen, niin jossain vaiheessa huomaa käyttävänsä enemmän aikaa listojen laatimiseen kuin niiden toteuttamiseen?

sisko lähtee pian afrikkaan ja mua huolestuttaa sen puolesta. vaikka on se kyllä hienointa ikinä myös.

ja mun pitäisi hakea resepti turusta omasta asunnosta, mutta en millään ymmärrä missä välissä.

tänään on "vapaapäivä" (= juoksen ympäri kaupunkia ja leikin partiolaista). onneksi en ole ainoa, luulisin.

(sisko on mummulassa, muu perhe verlassa.)(kohta on yötöitä, pelottavaa.)

mun naama on taas normaali!!! melkein. on siinä vielä pieni paise tosin. nyt menen nukkumaan kun on aamuvuoro töissä.

(sherpa kutsuja on tullut muutamia. niistä kuulee lähipiiri ja muutkin varmaan kun ovat ajankohtaisia.)

mun suussa on aukko. poski on kaksinkertainen. kuin siinä olisi kasvain tai jotain. (sisko tuli kotiin, katsoi mua eikä sanonut mitään. se luuli et mä oon vaan lihonu. that bastard.) niin, ja mun suuhun sattuu. ei kai muuta kuin sitten vain nappia naamaan...

ai niin, kerroinko jo, että joku idiootti päätti provinssissa pölliä mun pillerirasian? hei paljon onnea vaan, toivottavasti sait hyvät höyryt! mä en kyllä usko että sellaisia sen purnukan sisällöstä saa (muutama särkylääke, korvatulpat, laastareita, ompeluneula ja puolen kuukauden e-pillerit). mutta onnea tosiaan yritykselle.

palkkaa odotan enemmän kuin innoissani. (myöhästyy ainakin viikolla, koska kämmäsivät työsopimuksen kanssa.) nyt pakkaan tavaroita. en jaksa odottaa yo-kylään muuttoa. no perjantaina sitten.

ps. myös vähän jännitän viisaudenhammasleikkausta.