emilia kysyi olenko alkkis, kun mulla on ohjelma jossa on askeleita, mutta mä en välitä sen herjauksista! ;P
suuriin tarinoihin uskovana suurena tarinankertojana joudun kai hiven kertaamaan, jotta tarinastamme tulisi yhtenäinen ja aukoton, sillä onhan yhtenäisyys ja aukottomuus arvo paitsi historiassa myös muissa suurissa ihmisten kertomissa tarinoissa. no niin, asiaan. ensimmäiset askeleet tielläni kohti parempaa elämää olen siis jo ottanut vailla suurempaa julkisuutta, ja jo jokin aika sitten. näihin merkittäviin ensiaskeleihin on kuulunut mm. tanssiliikuntaa, opiskelua kirjastolla sekä aamupuuroa (kaikki hyviä ja hyvinä pidettyjä asioita). seuraava virstanpylväs - harjoittelupaikan haku - on sekin jo saavutettu (eilen illalla painoin kuin painoinkin onnistuneesti send-nappulaa!!!) (merkitystä ei oikeastaan ole sillä saanko ko. harjoittelupaikkaa..) tästä eteenpäin koen seuraavaksi suureksi tehtäväkseni kesätyöpaikan varmistamisen, sekä opiskelujeni uudelleen organisoimisen jollekin tolalle. jossain tarkemmin määrittelemättömässä tulevaisuudessa toivon myös siintävän suuremman asunnon etsinnän. sillä, nyt olen suuressa viisaudessani ja pitkään ja perustellisesti asiaa harkittuani tullut sellaiseen tulokseen, että elämänlaatuni parantuisi huomattavasti jos 1) minulla olisi keittiö eikä vain yksi huone 2) minulla olisi pesukone 3) minulla olisi tilaa sanomalehdelle ja pöydälle jolla sitä lukea. myöskin voisin asua lähempänä kaupunkia, ja minulla voisi olla korkeammat huoneet ja syvemmät ikkunalaudat. en myöskään panisi pahakseni muutamaa kämppistä. nämä ovat tietenkin vasta alustavia ajatuksia, mutta suuntaviivoina uskon niiden palvelevan hyvin, ja johtavan toivotunlaisiin tuloksiin - siksi mahtipontinen otsikointi.
---
uskon sairastamisen vaikuttavan kirjalliseenilmaisuuni olennaisella tavalla, pahoitteluni.