IRC-Galleria

olen näemmä ostanut lentoliput juuri sille viikolle, jolla aboa vetus järjestää harjoitteluopastukset. mä en ajatellut pääseväni edes haastatteluun, joten en tajunnut asiaa tarkistaa etukäteen. hups. no onpa ainakin yksi syy, miksi olisi hyvä jos en työtä saisi.

huomenna on se suuri ja kauan odotettu päivä. eilen tytöt pelottelivat, että haastattelussa voidaan kysyä esimerkiksi huonoista puolistani r u o t s i k s i . tajusin etten tosissani ole edes miettynyt mitä siellä saattaa tapahtua. mitä vaikeuksistani kertoisin, sen että tiputtelen ja kadottelen asioita vai sen etten saa mitään pysymään järjestyksessä? kumpikaan ei liene eduksi museotyössä... etsin aamulla työtodistuksiani. eihän mulla niistä mistään kopioita ole, ne on ihan rypyssä ja osa puuttuu. loistavaa. myöskään en tiedä omistanko siistejä kenkiä tai ehjiä sukkahousuja, tai missä on mekko jonka aion pukea. ja entäs sitten nämä kielet! olen unohtanut kaikki kaikista kielistä sanat, ja olen varma että änkytän. lisäksi taisin sanoa osaavani saksan alkeet, se on toki totta, mutta sanastoni kyseisen kielen osalta rajoittuu ruokaan ja majoittautumiseen. herr ober, zahlen bitte! kartoffelnsalat! haben sie plats fur zwei? näillä hurmaan haastattelijaraadin... ja vaikka he keskittyisivätkin vai toiseen kotimaiseen, ei tilanne olisi olennaisesti parempi luulen.

oli mitä suurimmassa määrin juurikin sitä mitä isäntämme kreivi isotalo aikoinaan lupaili, eli aivan mahtavaa!

mä niin vain pidän ihmisistä, ja ihmisten kanssa vietetystä ajasta, lisäksi mä taidan pitää "kulttuurikodeista" niin kuin juha kodistaan kai puhuu: paljon kirjoja, paljon taidetta, paljon hyviä äänilevyjä, paljon muutakin rompetta, paljon tilaa. viikonlopun ohjelmaan kuului myös paljon ruokaa, juomaa ja kohtuudella saunontaa.

elämä on hyvää.

tämä on parhain päivä koskaan. sähköpostiini tipahti iltapäivällä kutsu täydelliseen harjoittelupaikkaan. mä en kuole jos en sitä saa, mutta jo pelkkä ajatuskin siitä, että se työ voisi olla mun saa sydämmeni loikkaamaan paikaltaan.

eilinen erosi monella tapaa totutusta. (totutulla tarkoitetaan elämääni tämän kuluvan vuoden puolella.) ensinnäkin, olin melkoisen toimelias koko päivän, vaikka kai sitä olen ollut koko alkuvuoden muutenkin. toisaalta, välttelin juuri niitä asioita, joiden hyvin suorittamiseen olen kovasti yrittänyt keskittyä (jumppa, opiskelu). toisaalta, sellaista välttelyä on oikeastaan ollut koko viikon. se mikä teki illasta erikoisen, oli, että... jännitys tiivistyy... emme jääneet kotiin syömään suklaakakkua ja katsomaan huonoja teinisarjoja tietokoneelta, vaan päädyimme BAARIIN! kuvitelkaa, kouluviikolla! sellaista ei ole tapahtunut aikoihin, olemme naapurintyttöjen kanssa kotihiiristyneet niin. kaikki alkoi viattomasta p-klubin saunaillan kuokkimisesta, lopulta päädyimme voittamaan james bond -aiheisen tietovisan ja juomaan martineja yökerho vegasissa. puhuimme myös vieraille ihmisille, mistä saa plussaa. p a r a s t a.

----
mun pitää hankkia uusi puurokattila, tuo polttaa melkein joka aamu puuron pohjaan. joku muu voisi toki sanoa, että kyse on siitä, että jätän kattilan liian pitkäksi aikaa yksin liian kuumalle levylle, mutta suljen siltä päättäväisesti korvani. :P

en saa luetuksi perjantain tenttiin, ei niin huvita, mukamas.

enkä saa isääni kiinni jotta tämä voisi varata lentolippuni.

enkä saa pyörääni vietyä elinan alakerrasta keväthuoltoon.

mutta muuten, olen ollut iloisella tuulella.

(eilen lotta tarjosi kermakakkua.)

ja ai niin, mä pidän taas elämästäni ihan todella.

tota joo. mä olen nyt jo purrut rikki sen irrotettavan muovisen tukikaaren jota mun piti pitää seuraavat ties kuinka monta kuukautta, hups. ilmeisesti mun hampaat on luultua tehokkaammat, se on kai sentään positiivista?

mä vihaan raisiota, se on kamala paikka. tai ainakin tosi ruma ja ilkeä, muistuttaa liikaa espoota. paras osa raisiossa on se, että sieltä on tosi lyhyt matka turkuun.

eilen olin sitseillä laulunjohtajana. tänään olin aamuvuorossa vanhainkodissa. (krapulassa työskentely ei kai koskaan ole herkkua.)

ostin julisteita eilen yhden vaatekaupan poistomyynnistä, ne on isoja ja hienoja. ihmiseksi, joka asuu näin pienessä kopissa, keräilen kai vähän turhan paljon, turhan suuria ja turhan turhia asioita.

mun raudat on poissa. eli nyt on ihan tavalliset hampaat taas. nää uudet irrotettavat kojeet tuntuu oudoilta. eilen oli laura-serkku kylässä. sitä edellisenä päivänä veljen kummit halusivat viedä mut ravintolaan syömään. sinä päivänä myös otimme kuvia VAMissa (ahkera opiskelija olen juu), vitsi mä tykkään museoista. elämä on niin hyvää.

silti mun pitäisi lukea enemmän tai nopeammin, en ole vielä päättänyt kumpaa. mun pitäis myös hakea harjoittelupaikkoja, ihan vain harjoituksen vuoksi.

ja luulen että mulle tekis hyvää puhua vähemmän ja harvemmin yhdelle.