IRC-Galleria

taas on koittanut se aika, kun tätä tyttöä ei juuri muissa vaatteissa kuin lyhyissä hameissa näe. kummallinen ilmaston (tai sen muutoksen) oikku on ajoittanut ihan mielettömän kauniita ilmoja ainakin turun seudulle kohta jo melkein viikon ajan. mietin onkohan tästä tulossa pysyvä trendi, että alkukesästä on kaunista ja kuivaa, ja lopun kesää sataa? toivottavasti ei, hämeenlinnassa olisi parempi paistaa! myöskin maanviljelijät saattaisivat arvostaa jonkin muun tyyppistä vuotuista säänvaihtelua.

koska se tuntuu selkeimmältä asialta elämässä just nyt. helpoimmalta hallinnoida. edes suunnilleen täysin omissa käsissä. (olen kirjoittanut puhtaaksi musitiinpanoja ilta seitsemästä tähän asti 8D, ja sitä ennen istuin tunteja kirjastossa niitä kirjoitellen, ja nyt on viikonloppu 8D 8D !!!) matkallakin aloin haaveilemaan uuden tyyppisestä matkustamisesta, jossa voisi asua pidempään yhdessä paikassa, elää tavallista elämää, käydä lenkillä ja kirjastossa lukemassa, ja sitten aina välillä vaihtaa kaupunkia. vaikka en tiedä pitäisikö siitä pidemmän aikaa, mutta tavallaan se silti tuntui hyvältä ajatukselta. ehkä koska tarpeesta rutiiniin ja sen ylläpitoon on muodostunut mulle jollain kummalla symbolisella tasolla tosi tärkeä asia.

niin siis totta totisesti, en ole nukkunut vielä ollenkaan. (linja-autossa oli hauska ja juttelevainen elina joka oli menossa laivalle.) no, jokatapauksessa saa nähdä miten aaton käy, kuinka nousee päähän ja koska tulee stoppi.

leivon nyt huomiseksi vuohenjuustopiirakkaa piknikille, sitten menen alkoon ostamaan skumppaa, ja sitten olisi tarkoitus aloittaa aaton juhliminen. on ihanista ihanin päivä! mä en muista koska turussa olisi satanut vappuna! mä rakastan tätä kaupunkia!

luultavasti tämä soi yhtenä iltana kun oltiin sillä klubilla tanssaamassa missä hennaserkku käy kerran viikossa töissä:

http://www.youtube.com/watch?v=6UX0p7uAW2s

silloin tää oli ihan paras biisi, youtubessa tää kuulostaa paljon huonommalta kuin hienoisessa nousuhumalassa glasgown hipsterssien keskellä.

mistä tulikin mieleeni. molemmat serkkuni veivät minua matkan aikana suht ahkerasti tutustumaan kotikaupunkiensa kaupunkikulttuuriin ja muihin rientoihin. henna keskittyi oman soluhuoneistonsa lisäksi indie- ja hipstersteinien kotipaikkoihin, marko näytti missä edinburgin vaihtarit (ja mahdollisesti myös muut paikalliset opiskelijat) kuluttavat enimmät taskurahansa ja ylimääräisen aikansa. etenkin oppilaskunnan baari parisataa vuotta vanhan kirjaston tiloissa oli aika hieno, kuulemma vielä pari vuotta sitten sieltä oli voinut lainata kurssikirjoja tms.. hennan kanssa vietettiin myös koti-iltoja (koska glasgowssa siis vietin enimmän aikani), toisinaan viinin, toisinaan siiderin, joskus jäätelön merkeissä. niin, ja sitten näin aika paljon ihan opiskelevien ihmisten arkea, ruokakauppoja, kampuksia, kirjastoja, kämppiksiä jne. ja me käytiin katsomassa hennan kavereitten bändin keikkaa, ja yritettiin löytää niille asuntoa ensi vuodeksi. sitten yritettiin myös mennä myös sellaisen graffittigallerian näyttelynavajaisiin, mutta hannattiin lopulta ihan täysin, kun huomattiin olevamme liian ylipukeutuneita, ja liian ketään-tuntemattomia. ja sitten kiertelin koko viikon tosi paljon kirppareita, luomutoreja, secondhandliikkeitä, levykauppoja, kirjakauppoja, gallerioita ja syrjäisiä katuja. ja join hedelmäsmoothieita, ainakin kaksi.

kävin myös kahdessa museossa, yhdessä kirkossa, ja yhdellä luonnonsuojelualueella. ainoa päivä kun olin oikeasti krapulassa, oli ainoa täysin aurinkoinen päivä, ja ainoa kokonainen päiväni edinburgissa, toisin sanoen ainoa päivä kun oikeasti olisi tarvinnut olla toimintakykyinen. marko jätti mut silloin tutustumaan skotlannin kansallisgalleriaan muutamaksi tunniksi koska sitä ei oikeasti kiinnostanut pölyiset taulut niin paljoa. ihan hyvä, koska mä pystyin olemaan siellä ehkä vartin, ja sitten mun oli pakko vetäytyä ulkoilmaan keräämään itseäni kokoon. muutama tunti nurtsilla makoilua parantaa oloa kummasti... ja siis se hävetti myös vähän enemmän koska juuri se edeltävä ilta oli se kun oltiin ulkona markon kavereitten kanssa. mä olisin jotenkin toivonut olleeni vähän enemmän vieraskorea siinä seurassa. tai edes vähän vähemmän perseet...

glasgowssa on west endissa ihana tee huone chai ovna - suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

haluan aloittaa kertomukseni matkani eksoottisimmasta kokemuksesta. nimittäin tampereen yöstä. ystävät, älkää kokeilko! oikeasti, ihan karseeta. keskikaljakuppilassa on livebändi joka soittaa bonjovia ja eppuja, ja kansa hurraa ja bounssaa mukana. samaisessa kapakassa lihava sikaniska kalliissa pikeepaidassa huutaa naiselle siitä kuinka tämä on lauta eikä minkään arvoinen, ja että virosta saa halvalla rintoja ja että nyt naisen olisi pidettävä suunsa kiinni. ja humalaiset bisnesmiehet kourii baaritiskillä. ja kadulla nuoret miehet kusevat keskellä (oikeasti ihan keskelle) katua ja minne lystäävät, että pääsisivät näyttämään sukukalleuksia joka ilmansuuntaan ja edes kerran yössä kenelle tahansa. ja lisäksi kaikki on vielä niin rumia/rumaa! oi skotlannin hottiksia, jotka ovat nyt jo eilisen unelmia. oikeasti, skotlantia voin suositella, miltei jokainen uros on namu.

aion tehdä kanamozzarellaleipiä evääksi. niiden tarkoitus on pitää matkustavainen tyytyväisenä seuraavaan aamuun. tietääkö kukaan kuinka kauan valmiiksi tehdyt voileivät säilyvät syömäkelpoisina? no toivotaan parasta.

mulla on suunnaton ongelma liittyen lentoihini. mä en tiedä miten pääsen vappuaatonaattona tampereelta turkuun. miksi asumme onnettomassa takapajulassa jossa julkinen liikenne on olematonta? miten on mahdollista että niinkin aikaisin kuin kymmenen tienoilla illalla siirtymä kahden maan suurimpien joukkoon lukeutuvien kaupunkien välillä on käytännössä mahdotonta?

alkaa ottaa hermoille tämä oma hetkessä elämiseni. joku roti pitäisi olla. ei kaikkea voi aina jättää viimeiseen yöhön.

matkan teemana tulee olemaan hameet. (kuin myös pariisin matkalla puolitoista vuotta sitten.) tällä kertaa pakkaan tavarani tunnelmalliseen ja vanhaan, mutta samalla hämmentävän pieneen matkalaukkuun. se on sininen ja nahkaa (tai keinonahkaa). iloitsen jo suuresti tulevasta matkanteon tunnelmoinnista. ajatelkaa nyt yksinäistä neitoa hamosessa ja kevyessä kevättakissa lentokentällä huivi huolettomasti kaulalleen sutaistuna valmiina kohtaamaan euroopan ihmeet ja kaukaiset maat! tällainen kevyt kaupunkilomailu on luultavasti kovin erilaista kuin rinkan kanssa kulkeminen jota yleensä harrastan. vaikka saa nähdä kuinka pian olen valmis vaihtamaan korkosaappaani painavampiin kantamuksiin ja ylimääräisiin lenkkareihin...

---

sisko tuli puoliyllätysvierailulle ja nukkuu lattialla. en tiedä kauanko kehtaan valvoa pakkaamassa ja matkaa miettimässä.

on outoa kun tulee vanhemmaksi niin oppii tuntemaan itseään paremmin. tai ei se luonnollisesti ole outoa, että mitä pidempään viettää aikaa jonkun kanssa sen paremmin tämän tuntee, siltikin yllätyn aina suuresti kun yllättäen huomaa jotain itsessään mitä ei ole tajunnut aikaisemmin.

esimerkiksi nyt tässä viime aikoina olen huomannut, että aina kun sairastun tulee minusta mieletön reppana. kaikki vähäkin itsevarmuus kaikkoaa. tuntuu kuin yhtäkkiä viettäisin aikaa jonkun toisen kuin itseni kanssa. omat ajatuksetkin tuntuvat vierailta.

---

tämä on ollut hyvä viikonloppu. oli vuosijuhlat. ihan parhaat juhlat. (sain pukeutua taas kultaan.) kaikkein parhainta oli kuitenkin sillis. aurinko paistoi, istuimme ulkona. talo oli suuri ja kaunis, järvi kylmä ja sauna kuuma. ruokaa oli ylitarpeen, ja ihanat ihmiset olivat - vaikkakin väsyneitä - myös äärimmäisen iloisia. keskustelun taso oli luokattoman huonoa, maa vielä kostea ja kaikkialla soi kuusikymmenluvun lopun hitit. kaikki oli kohdallaan.

sellaisia päiviä kuin eilinen pitäisi elämässä olla enemmän.

tai siis mä rakastan busseja (ehkä hieman liioitteleva sanavalinta - myös otsikossa), mutta mä vihaan tuulisia huonosti suunniteltuja bussipysäkkejä, ja bussikuskeja jotka ajaa liian nopeasti (varmaan ainakinkahdeksaakymppiä) pysäkin ohi vaikka sää ja näkyvyys olisi kuinka helvetillisen huono. vihaan myös kanssabussinodottajia jotka puhuvat vain puhelimessa eivätkä osaa suhtautua empaattisesti siihen että toiset ovat puolisokeita koska ovat jättäneet silmälasit kotiin ja joutuvat palelemaan pysäkillä väärässä, jäätävään tihkusateeseen soveltumattomassa vaatetuksessa.

---

mutta muuten päivä (ja edellinen ilta myös) oli oivallinen. heräsin niinan vuodesohvalta katjan vierestä joskus selvästi myöhempään kuin muina tämän viikonlopun aamuina (koska ei ollut koiraa herättämässä), ja sitten vain hengailimme kolmisin koko päivän jutustellen ja herkkuja haukaten (samaa olimme tehneet myös koko edellisen illan).

niin, ja kummitytön juhlissa oli mielettömän hyvää ruokaa. toistan, mielettömän hyvää.

tänään hengailin sinin kanssa, ompelimme koko päivän melkein ja juttelimme. tein kummitytölleni huomiseksi maailman hienoimman keijumekon, siihen tuli keltaista, vihreää ja turkoosia tylliä, vihreää trikoota, kuminauhaa ja yksi mansikkanappi. (myöhemmin aion tehdä vielä toisen toiselle tytölle, nyt kun tiedän mitä teen.) olen niin iloinen kun huomiseksi on synttärisankarille jotain überiä annettavaa, etten tunne itseäni aivan niin epäonnistuneeksi kummitustädiksi kuin yleensä.

ai niin, sain sen hämeenlinnan työn. tai oikeastaan vielä parempaa, tuntimääräni koko kesältä kasvoi. en ehkä joudukkaan murehtimaan toisen työn etsimisestä. :)