IRC-Galleria

on juhla päivä! ja huominen koittakin sitten olettettavasti vähemmän innokkaana, työntäyteisenä, onneksi historialliseen museoon ei eksy juuri kukaan koskaan...

tänään sain aamulla pitkästä aikaa soiton briankysymysmerkiltä. en vastannut, vaikka ulla ystävällisesti toimitti puhelimen saataville. eipä ole kaveri soitellut viime syksyn jälkeen, tai ainakaan en ole vastannut. edellinen keskustelu koostui minun osaltani kysymyksistä "who are you?" ja "do i know you?" ja briankysymysmerkin osalta "come to forte". mitä fuck? ullan mielestä olen vain tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. kummallista kun itselläni ei vieläkään ole minkäänlaista käsitystä kenestä on kysymys.

mutta jee, juhannus.

mä haluaisin aloittaa valmistelut, kun jo kerran käytiin kaupassa, ja mä olen lomaillutkin jo päivän pari.

viime yönä näin jatko-osan muutaman viikon takaiselle unelleni, jossa siskoni oli enemmän tai vähemmän vahingossa tappanut 13 lasta, luultavasti partioleirillä. jostain syystä ensimmäisessä osassa nämä lasten kummat katoamiset eivät olleet paljastuneet tai herättäneet suuremmin ihmisten kiinnostusta. siskoni oli siis päässyt pälkähästä, ja minä olin vaikenemisellani auttanut jälkien peittelyä.

jatko-osassa rinnettä jonne ruumiit oli haudattu alettiin möyhimään jonkin joukkotapahtuman yhteydessä. paikalla oli suuri ja sekalainen joukko ystäviäni ja tuttaviani eri ympyröistä, mutta ei selvinnyt mikä oli kaikki nämä ihmiset yhteen koonnut. joka tapauksessa siskoni ja minä yritimme jatkaa tapahtumien salailua, vaikka se oli suht. vaikeaa, ottaen huomioon että jokaisen kannon alta pilkisti mustunut raaja tai kaksi. lopulta karmea totuus paljastui. kun kaikki todisteet osoittivat siskooni, jouduin vaikeaan tilanteeseen. siskoni esitti ettei ymmärtänyt mistä on kysymys. poliisin haastattelussa en osannut lainkaan päättää esittäisinkö lojaalisuudesta yhtä ymmärtämätöntä kuin siskoni, vai vaatisinko tälle mielentilantutkimusta vaikeaan psykoosiin vedoten. lopulta olin päättämättömyydessäni vain hiljaa. kun menin siskoni luokse halatakseni tätä, tämä kysyi miten voin niin rauhallisena kuunnella niin kamalia syytöksiä hänestä ja ilmoitti itkien vihaavansa minua ikuisesti. sitten heräsin.

oli suht. vaikea yrittää jatkaa nukkumista tämän jälkeen (kello oli ehkä puoli neljä), mutta lopulta onnistuin. kokonaisuudessaan unet 1&2 olivat mielestäni suht. ööö häiriintyneitä. mun on pakko alkaa taas säännöllinen urheilu, tästä ei tule mitään.

tänään töiden jälkeen kävelin inkun gallerialle koska huvitti hengailla. no se oli tietenkin kiinni koska oli maanantai. no sitten menin ullan työpaikalle jotta voisimme yhdessä pohtia tilanteen vakavuutta. (muita työntekijöitä hämätäksemme yritimme myös etsiä minulle kuntosalia.) lopulta vietimme aikaa nelisin, tyttöjen ystävä maiju liittyi seuraamme. valmistimme herkkuruokaa; uuniperunoita ja maailman-parhaita-vohveleita. oi, oli niin mukavaa. jotain iloa siis siitäkin että kaupunki on pieni, vieras ja kallis, on tyydyttävä viettämään aikaa kotona (tai oikeastaan jonkun vanhempien kotona, mikä tarkoittaa isompia keittiöitä, täydempiä jääkaappeja sekä tiskikoneita). ja jos minulta kysytään, ei hyvään ruokaan liittyvissä asioissa ole kyse tyytymisestä, uskon myös ainakin thurenin sisarusten yhtyvän mielipiteeseeni.

luulen myös pian vaihtavani oletuskuvani toiseen, vähemmän minihameiseen, sillä huomaan vieraslistaani ilmestyvän arveluttavan näköisiä miehiä aina sisäänkirjautumisen yhteydessä.

joka muuten on myös jo melkein lähtemästä käsistä, kun kaiken aikaa vain luen ja etsin uusia ohjeita, ruokalajeja ja ateriakokonaisuuksia. maailmassa on niin paljon mielettömän hyviä ruokia!

myöskin muutama sana syynäyksestä sanana. mua ärsyttää vähän se miten paljon kyseinen sana on yleistynyt, ja miten lyhyessä ajassa kaikki on tapahtunut. mun mielestä se ei ole oikea sana. mun mielestä sitä ei pitäisi käyttää hesarissa päivittäin. mun mielestä suomenkielen on ihan hyvä kehittyä, ja kehityksen kielessä myös näkyä, mutta on kuitenkin otettava huomioon että puhutulla ja kirjoitetulla kielellä on eroja. ilmaisumuotoina ne eroavat monella, joskusolennaisellakin, tapaa.

ja nyt kun kielestä puhutaan, en tiedä pitäisikö huolestua siitä mitä uusi teknologia tekee kielelle. se etten (ja ettei moni muukaan sukupolveni edustaja) osaa ilmaista tuntemuksia tai ajatuksia ilman hymiöitä tuntuu hiven, hmm, häiritsevältä. kasidee ase.

mä en saa flow-viikonloppua vaihdettua vapaaksi, ärsyttää mielettömästi, plaah, nihkeilijät.

(en mä tarkoita tätä mitenkään pahasti, toki kaikilla on oikeus vapaapäiviinsä, muttamutta.)

nukuin aamun todella levottomasti, neljän jälkeen heräilin tunnin välein. unet olivat onneksi hulvattomia. yhdessä esimerkiksi luulin nukkuvani asunnossani yo-kylässä, kun havahduin siihen, että seinään oli ilmestynyt jäätävä repeämä - asuntoni oli irtautumassa rakennuksesta.

serkun kavereiden syntymäpäivillä oli hyvää ruokaa ja ihan mukavia ihmisiä. tosin ymmärrän huisin paljon paremmin epämääräiset mutinat hämeenlinnalaisten juhlista "epäjuhlina", nämäkin olivat enemmän rauhallinen illanvietto keittiönpöydän ääressä kuin railakkaat kotibileet. huomion arvoista oli myös pöytään pakotettu jonkun poikaystävä, juhlien ainut mies. hän tunsi mahdollisesti olonsa hiven orvoksi, siitä lohdutukseksi jakaisin roimasti sympatia-, kuuliaisuus- ja rohkeuspisteitä.

ilta jatkui lopulta johonkin pieneen yökerhoon, johon serkulla ja sen kavereilla on vapaalippuja, mutta jonne kukaan ei oikeasti olisi kai halunnut, koko kaupungissa. oli kuitenkni varsin hauskaa, dj soitti kaikki toiveemme (koska asiakkaita oli niin vähän) ja tanssimme autuaasti (myö u&i liittyivät tässä vaiheessa seuraan).

eli aloitettiin kahdeksan aikoihin katsomaan ullan ja ullan äidin kanssa ruotsalaista dekkari-elokuvaa seiskytluvulta. hyvin pian minä siirryin suihkuun ja koneelle, ulla unten maille. lopulta siinä heti kymmenen jälkeen kaikki olivatkin sitten jo valmiita vaipumaan yöpuulle. sen pituinen se.

tälle illalle on sentään toiveita vähän suuremmasta nosteesta. serkkuni kutsui kuokkimaan kaverinsa syntymäpäiville, jonka jälkeen minua ehkä viimein tutustutetaan hämeenlinnan villiäkin villimpään yöelämään. maltan tuskin odottaa.

nyt syön aurajuustoa hapankorpuilla ja palloilen netissä. iloista.

vietin muutamia päiviä mummolassa. mummu ja ainotäti ruokkivat kesäköyhää ruhtinaallisesti. ruoka oli uskomattoman hyvää kuten aina, tosin vähän hirvittää kun tietää miten paljon voita, valkoisia jauhoja ja kermaa/punaista maitoa kaiken valmistamiseen on käytetty. myös minilomani aikana pesin miltei kaikki talon ikkunat. erinäisistä syistä (mm. ikkunat ovat saranattomia, asukkaat yli kahdeksankymppisiä) niiden kuuraus oli kuulemma jo useampana kesänä jäänyt.

huomenna oikeita töitä, jee.