IRC-Galleria

ihan vain , koska se kuulostaa niin poeettiselta. ja koska joskus on hyvä lavastaa elämäänsä kohtauksia jotka kuulostavat hyviltä vuosien päästä. (ajatelkaa nyt vaikkakapa historiankirjoittamista ja kaiken maailman voitonjuhlia. tarina tarvitsee päätepisteitä ja fanffaareja että voi jatkua, ja koheesio säilyy.)

mutta seuraavaksi haluan kertoa. on hämeenlinnassa jotain, minkä veroista ei ole missään muualla. jotain, minkä vuoksi melkein voisi harkita tänne jäävänsä. torilla, kirkon kupeessa on vanhat paviljongit, joiden viereiset kivetyt tasenteet on pienten pöytien ja tuolien peitossa. toisella puolella myydään kallista olutta (yäk). mutta sillä toisella, paremmalla puolella, on italialaisen perheen omistama jäätelökahvila. ne jäätelöt on vaan niin hyviä! perhe valmistaa jäätelöt itse kadun toisella puolella olevassa rakennuksessa. tuuttien vohvelit paistetaan asiakkaiden silmien alla niin, että sen saa lämpimänä käteensä. vohvelin tuoksu leijailee kaupungilla kortteleiden päähän, eikä sen kutsua voi oikein vastustaa. ja ne jäätelöiden maut! ne ovat niin uskomattomia! eilen söin pallon "juustounelmaa", siinä oli mascarpone ja aurajuustoa, pähkinöitä ja hunajaa. (kuulostaa oudolta, mutta oli taivaallista.) viime viikolla söin pallon tiramisujäätelöä (siinä oli oikeaa tiramisua!) ja "mamma mia"-pallon jossa oli ainakin tuoreita kirsikoita ja suklaahippusia. vaikka yksi jäätelökahvila ei ehkä riitä syyksi muuttaa vieraaseen kaupunkiin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on enemmän kuni riittävä syy matkustaa kaupunkiin vierailulle. (suosittelen, kesäni parhaat hämeenlinnakokemukset liittyvät ehdotomasti jäätelöön ja torin livemusiikkiin.)

eilen mulla oli ihan jäätävä mökötyspäivä. halusin vain kiukutella kaikille kaikesta. (mikä sai välillä melko huvittaviakin piirteitä.) en uskaltanut edes lähteä serkkuni mukaan katsomaan toisia serkkujamme ja kummityttöäni, koska pelkäsin etten osaisi käyttäytyä. mutta onneksi illalla päätimme sittenkin vuokrata elokuvan, ja onneksi se elokuva oli hairspray. mä niin rakastan musikaaleja! ja voi miten kaikki se tanssiminen näytti kivalta! ja miten hienolta! ja oi - ne vaatteet! tai tukat! tylliä ja väriä ja liikettä, hyväntahtoisuutta, iloisuutta! ja karismaattisia näyttelijöitä ja sympaattisia hahmoja! kun elokuva loppui ja pitkänpitkät lopputekstit alkoivat, innostuimme tanssimaan hullun lailla inkun vanhempien olohuoneetta ympäri ja ympäri, riehaannuimme kuin pienet lapset lasten kutsuilla, joilla on tarjottu liikaa sokerisia hyvyyksiä! se oli vain parasta, eikä mua mökötyttänyt enää. (tai no juurikaan enää.)

ja siivosi toimistoa niin tehokkasti, että viimeisen puolitoista tuntia työaikaa, sai syödä jäätelöä auringon paisteessa ja kuunnella opastusta hämeen linnassa.

on hoidellut asioita vapaa-päivänsä ratoksi, mm. soitellut puhelimella ihmisille. lisäksi joutui ensimmäistä kertaa varmaan melkein viikkoon laittamaan itse päivällisensä, ja tuntee tulleensa pilallehemmotelluksi.

päivän ehdoton kohokohta oli kuitenkin kaupungin kirjastossa sarjakuvien parissa vietetty viisi ja puolituntia, joka toi mieleen lapsuuden toimettomat kesät ja kirjastohengailun.

taas yhdet hämeenlinnalaiset kotibileet takana! pikkukapungin asukkaita on hauska seurata (humalassa ja) lähietäisyydeltä ihan jo kulttuuriantropologisestakin näkökulmasta. lavatanssiteemainen ilta oli hauska ja leppoisa, ikäväkseni en ehtinyt hankkia kunnollista asua. pelkään myös suututtaneeni serkkuni aivan loppuillasta. no pitää tänään yrittää lepytellä.

tulin töihin suoraan juhlapaikalta, aamupalaksi söin kirsikoita vanajan rannalla.

ja unohti kertoa, ettei pidä ihmisistä, joiden päivän kohokohta on se kun saa haukkua jonkun, kenet tahansa.

monenkaan asian suhteen.

esimerkiksi. pitäisikö mennä nukkumaan, vai odottaa että teemalta alkaa klassikkoelokuva? tai pitäisikö syödä jäätelöä vai ei?

nti. on myös todennut, ettei ole kauhean hyvä arvioimaan oikeastaan mitään, ja että laskutaidossakin on usein auttamattoman onneton. (tällä kertaa viittataan ensisijassa askartelussa käytettäviin nauhoihin.)

(myöskin on asianomainen huomannut alkaneensa puhua itsestään kolmannessa persoonassa. tätä hän pitää outona käytöksenä [ei välttämättä mitenkään positiivisessa mielessä].)

yrittää ommella yllätyssyntymäpäivälahjaa, ja muisti juuri miten typerää ja vaikeaa on yrittää tehdä lahjoja itse. (toivoisi kovasti myös olevansa huolellisempi ihminen.)

ja aikoo seuraavaksi, tai no töiden jälkeen, etsiä käsiinsä kangaskaupan. (vaikka onkin nälkäinen.)

hämeen sanomat kirjoittavat kai lähipäivinä hiljaisista museoista.

(emilia ja merja olivat käymässä eilen ja tänään, viettivät vuosipäiväänsä tässä yltiöromanttisessa lomakohteessa.)

olin taas juomassa teetä ukilla ja ukin naisella (su). seuraavana päivänä matka jatkui isän ja isän naisen mökille tammisaareen(ma-ti). hah - mulla on ollut teema(mini)loma.

välissä vietin yötä äidin luona, illan aikana ehdin mm. laskea painoindeksini muutamaankin otteeseen. ilmeisesti olen yli 20kg ylipainoinen. tuntuu oudolta ja epäuskottavalta, mutta hei mistä mä tietäisin mitä normaalit ihmiset painaa... (myöskin voi olla etten osaa laskea.)

ehdin myös bondata veljieni kanssa. pakotin molemmat selaamaan kanssani postimyyntikuvastoa ja kertomaan minkälaisia vaatteita he pitivät tyylikkäinä. (välillä olimme myös samaa mieltä, mikä oli tietenkin hienoa.) matin yritin pakottaa myös opettamaan erilaisia koripalloheittoja, mutta poika karkasi liian nopeasti. niin, ja sitten juteltiin myös molempien kanssa, ihan ilman pakkoja tai tivaamisia (mikä voi olla vaikea uskoa mutta totta). kävi ilmi että toinen veljeni on tällä hetkellä innostunut saivartelemisesta ja oikeustieteestä, ja toinen palomieheydestä ja serranon perheestä. (voitte vain arvata kumpi kummasta.) ilokseni huomasin myös ainakin vanhemman käsivarren yhtä ruskeaksi kuin omani. ei niin että tämä rusketusjuttu olisi mulle jotenkin iso asia, mutta...