IRC-Galleria

ja jäätelöä aamupalaksi - kesätyötä museossa on helppo suositella!


---
ja eilen uin järvessä melkein kilometrin, se oli jännää, vaikeampaa kuin altaassa.

koska on unohtanut kännykkänsä laturin jonnekin - ei vielä tiedä minne.

viime torstaina matkustin turkuun viikonloppulomalle, joka jos täysin tarkkoja ollaan, ei oikeastaan sijoittunut aivan viikonloppuun, sillä jo launataina olin espoossa. no, saivartelu sikseen.

aika turussa oli iloista. vaikka vähän nolottikin pyytää vuoronvaihtoa niin myöhään, niin oikeastaan ihan hyvä että sen tein. ensimmäisenä turkuiltana juttelin monien kanssa, ja menin julialle syömään lasagnea. lasagne, kuten muukin ilmainen/edullinen oli hyvää. seuraavana turkupäivänä kävin tottisalmessa lounalla ja törmäsin lauriin. tämän jälkeen jokaisen turkulaisen naisopiskelijan vanha tuttu, sosiaalisilta kanssakäymiskyvyiltä onnettoman lahjaton lääkäri polvi kutsui minua maanataikappaleeksi. seuraavaksi lainasin makuupussiani emilialle ja söin italialaista jäätelöä jokirannassa. lisäksi kävelin jalkani rikki huonoissa sandaaleissa ja uin maa-uimalassa. sitten yritin muka valmistaa ruokaa piknikille lotan luona, mutta se ei aivan toteutunut. illalla oli vuorossa piknik kupittaan puistossa umf-alueen ulkopuolella (periturkulaista pihiyttä kieltäytyä maksamasta jos sen suinkin voi välttää), jolla juhlistettiin seurastamme vuodeksi poistuvaa pietua. oli hauska nähdä paljon ihmisiä. puistossa kumosin varsin tehokkaasti pullon kilpikonnaroseeta. jatkoimme dynamoon, jossa turussa olemisesta ja ihanistä ihmisistä huumaantuneena jatkoin armotonta kittaamista oluella, hyvinkin arveluttavin seurauksin. näin lisää tuttuja, mm. lukiokaveri-oonan ja tämän idoli-tomin, sekä kerkelän eltsin ja tämän lääkisvaihtariporukan. yhytin myös lapsuuden ystävän/partiotutun hedun, joka tulikin lopulta asuntoni lattialle nukkumaan. hedun sanoja lainaten "muutaman asian olis voinut jättää tekemättä", niin kuin vaikka sen viimeisenä, minuutteja ennen pilkkua tilatun oluen, tai sen lämpimän kotimatkakaljan, tai sen kiipeämisen palotikkaita pitkin asuntoani vastapäiven talon katolle. (ei muuten, olenhan katolle kiipeämistä ajatellut usein muutenkin, mutta niin humalassa, luulen että se oli typerintä mitä olen koskaan tehnyt, ihme että olen edes elossa tarinaa kertomassa.)

seuraavana päivänä heräsin kummaan deja vu - tunteeseen, joka muistutti kummasti erästä aamua edinburgissa muutamaa kuukautta aikaisemmin. olin jälleen kerran ajanut itseni tilanteeseen, jossa herään puolen päivän aikaan (yhä humalassa), enkä vieraskoreuttani voi jäädä nukkumaan päätäni selvemmäksi, vaan jouduin lähtemään tutustumaan kaupunkiin. en tiedä kumpi kokemuksista oli nolompi, skotlannissa olin vieraana mutta nyt koin vastuuta myös emäntänä. matkalla kohti kerttua ja sen kuuluisaa hampurilaisbuffettia kerroin kuulemma KAIKKI samat tarinat kuin edellisenäkin iltana.(itse en musitanut koskaan kertoneeni mitään.) perillä buffetin kerrottiin palaavan kesätauolta vasta seuraavalla viikolla, söimme siis jotain muuta. tai no hedu söi ja minä yritin. hauskat tarjoilijatytöt nauroivat tiskiin nojaten että "sitä on liikkellä" kun pahoittelimme kuolemankrapulaista ulkomuotoamme. sitten nousimmekin jo helsingin junaan.

jäin espoossa, menin kotiin. veljeni oli tilannut pitsaa myös minulle, voi mikä onnen päivä! myöhemmin illalla, pahimman helteen jo hellitettyä, kävelimme äidin kanssa tämän kasvimaalle hakemaan aineksia salaattiin ja fetakasvispasitokseen. melkein puolilta öin haimme siskon lentokentältä, juttelimme pitkälle aamuyöhön.

aamulla sisko nukkui jetlaggiään, ja äiti ja veli lähtivät mökkeilemään verlaan. (veli, kummini perheineen ja koira olivat jo siellä.) minä puolestani lähdin helsinkiin. sattumalta ulla ja inkku soittivat olevansa myös matkalla pääkaupunkin. menimme suomenlinnaan ottamaan aurinkoa (ja herutuskuvia ;P). illalla söimme kallion soul kitchenissä (yksi suosikkini paikallisista ravintoloista). viimeisenä kävimme lintsillä, minä ostin hattaran, ja ulla ja inkku kierroksen vuoristoradassa. myöhään lähdimme junalla takaisin hämeenlinnaan. ullan äiti tuli autolla vastaan - onneksi, sillä olimme kaikki hurjan väsyneitä.

tänään lotta ja pasi tulivat yllätysvierailulle. (jee!)

olin taas supertehokas siivoaja, kun toimistossa kaikki on lomalla, niin työ on vielä tavallistakin helpompaa. iltapäivästä lähdin tutustumaan viereiseen tykistömuseoon, pääasiassa koska se on minulle tämän kesää ilmaista, ja toissijaisesti koska jotenkin piti työaikaa käyttää "muka hyödyllisesti".

kuten arvata saattaa, on tykistömuseo jokaisen talvisotapojan märkäuni. suomen monia sotia, sekä erilaisia tykkejä ja ammuksia esittelevissä näyttelyhuoneissa fallinen uho nousi uskomattomiin mittasuhteisiin, ja nuorten (välillä myös vähän vanhempienkin) sankarisotilaiden palvonta sai välillä miltei homoeroottisia piirteitä.

...
tänään illalla menemme syömään thairuokaa hennaserkun kunniaksi.

hei kuulkas limaiset keski-ikäiset miehet (ja mikseivät myös naisetkin). kun tulette museoon lastenne kanssa (tai oikeastaan vaikka jättäisittekin lapsenne kotiin), ei paras tapa lähestyä lipunmyynnin itseänne ainakin puolta nuorempaa kesätyöntekijää ole ehdottelemalla ruumiintarkastusta kiellettyjen esineiden varalta - puoleen taikka toiseen.

töissä taas, satoja henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita hoidettavana siinä sivussa, ja silti aikaa riittää myös galtsuiluun.

ulla huomautti tänään, että näytän kuulemma aamuisin mitä masentuneimmalta. haluan tehdä tiettäväksi että se ei ole tahallista, ja etten koe olevani vastuussa naamani liikkeistä ennenkuin olen oikeasti hereillä.

tai ei muuten, mutta mitä jos se oli sisko ja sillä on hätä? kuka muu mulle soittelisi tähän aikaan numerosta jota en tunne, siellä sentään on kello eri paljon. joka tapauksessa viheliäistä, koska huomenna on työpäivä.

vaikka aamulla (taas) väsyttikin kauheasti. päivän kohokohta oli kun opastin jukkaa ja elinaa. onneksi molemmat olivat väsyneitä (jukka pyöräilystä, elina darrasta), joten kumpikaan ei äitynyt ahdistelemaan poloista kesätyöntekijää vaikeilla kysymyksillä. kun täältä vankilasta vapaudun suuntaamme jukan kanssa kaupungin iloihin.

tänään on ullan ja ellun tuplasyndet, parasta. myöskin se on hauskaa, kun huomenna jukka tulee kai kylään!

ihan vain , koska se kuulostaa niin poeettiselta. ja koska joskus on hyvä lavastaa elämäänsä kohtauksia jotka kuulostavat hyviltä vuosien päästä. (ajatelkaa nyt vaikkakapa historiankirjoittamista ja kaiken maailman voitonjuhlia. tarina tarvitsee päätepisteitä ja fanffaareja että voi jatkua, ja koheesio säilyy.)

mutta seuraavaksi haluan kertoa. on hämeenlinnassa jotain, minkä veroista ei ole missään muualla. jotain, minkä vuoksi melkein voisi harkita tänne jäävänsä. torilla, kirkon kupeessa on vanhat paviljongit, joiden viereiset kivetyt tasenteet on pienten pöytien ja tuolien peitossa. toisella puolella myydään kallista olutta (yäk). mutta sillä toisella, paremmalla puolella, on italialaisen perheen omistama jäätelökahvila. ne jäätelöt on vaan niin hyviä! perhe valmistaa jäätelöt itse kadun toisella puolella olevassa rakennuksessa. tuuttien vohvelit paistetaan asiakkaiden silmien alla niin, että sen saa lämpimänä käteensä. vohvelin tuoksu leijailee kaupungilla kortteleiden päähän, eikä sen kutsua voi oikein vastustaa. ja ne jäätelöiden maut! ne ovat niin uskomattomia! eilen söin pallon "juustounelmaa", siinä oli mascarpone ja aurajuustoa, pähkinöitä ja hunajaa. (kuulostaa oudolta, mutta oli taivaallista.) viime viikolla söin pallon tiramisujäätelöä (siinä oli oikeaa tiramisua!) ja "mamma mia"-pallon jossa oli ainakin tuoreita kirsikoita ja suklaahippusia. vaikka yksi jäätelökahvila ei ehkä riitä syyksi muuttaa vieraaseen kaupunkiin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on enemmän kuni riittävä syy matkustaa kaupunkiin vierailulle. (suosittelen, kesäni parhaat hämeenlinnakokemukset liittyvät ehdotomasti jäätelöön ja torin livemusiikkiin.)

eilen mulla oli ihan jäätävä mökötyspäivä. halusin vain kiukutella kaikille kaikesta. (mikä sai välillä melko huvittaviakin piirteitä.) en uskaltanut edes lähteä serkkuni mukaan katsomaan toisia serkkujamme ja kummityttöäni, koska pelkäsin etten osaisi käyttäytyä. mutta onneksi illalla päätimme sittenkin vuokrata elokuvan, ja onneksi se elokuva oli hairspray. mä niin rakastan musikaaleja! ja voi miten kaikki se tanssiminen näytti kivalta! ja miten hienolta! ja oi - ne vaatteet! tai tukat! tylliä ja väriä ja liikettä, hyväntahtoisuutta, iloisuutta! ja karismaattisia näyttelijöitä ja sympaattisia hahmoja! kun elokuva loppui ja pitkänpitkät lopputekstit alkoivat, innostuimme tanssimaan hullun lailla inkun vanhempien olohuoneetta ympäri ja ympäri, riehaannuimme kuin pienet lapset lasten kutsuilla, joilla on tarjottu liikaa sokerisia hyvyyksiä! se oli vain parasta, eikä mua mökötyttänyt enää. (tai no juurikaan enää.)