IRC-Galleria

nyt musta sais niin hienoja "olen angstinen teini ja vaaraksi itselleni kuvia".

aloittakaamme alusta. tänään lähdin aamulla martin luota hyvissä ajoissa töihin. päätin kävellä rautatiesillan ja aulangon kautta, koska arvelin sen reitin olevan lyhyempi. järven rantaa kulki polku, jonka tiesin ennemmin tai myöhemmin päätyvän linnalle, joka näkyi vasta rannalla. sitä, miten polulle pääsisi en tiennyt, minun ja polun välissä oli ainakin yksi meluaita ja rautatiekiskot. kun seuraamani tie lähti kääntymään kohti metsää ja aulankoa, päätin, että yritän päästä rantapolulle, ja siis radan yli. meluaidan yli ponnistaessani hymähtelin itsekseni muistaessani tyttöjen kertoneen juuri tällä kohtaa tehtävän eniten itsemurhia hämeenlinnassa. meluaidalta radalle johtava jyrkkä rinne oli erikokoisten irtokiven peitossa, mutta kaikki sujui ongelmitta, kunnes. vasta radan ylitettyäni huomasin rautaisen verkkoaidan minun ja järvenrantapolun välissä. no, äkkiäkös tuosta yli pääsisi. paitsi. aidan ylälaita oli 4 cm pitkin piikkien peitossa. etsin kohdan, jossa kaksi aitapalaa yhdistyi. liitoksen kohdalla oli oli n. 15 cm levyinen kohta ilman piikkejä, siihen päätin laittaa tukijalkani. kiipeäminen tuntui huteralta ja hiven riskaapelilta, mutta mitä minulle voisi tapahtua? no. kaikki meni ihan hyvin, paitsi kun piti laskeutua alas, oli vasen käteni hiven oikeaa hitaampi, ja kävi niin, että yksi aidan ylälaidan piikeistä lävisti ranteeni. tai ei lävistänyt lävistänyt, ei se tullut läpi toiselta puolelta, mutta tuli siihen melko syvä pistohaava.

lähdin kävelemään kohti työpaikkaa rannettani puristaen (tuli siitä verta, mutta ei niin hirveästi, se ei roiskunnut tai mitään), mutta sitten jo kymmenen metrin jälkeen alkoi pyörryttämään niin paljon että jouduin jäämään huilimaan. no, siinä sitten ilman kännykkää (ei akkua) ulkoilureitillä ranne auki muutaman kilometrin päässä työpaikasta tai kaupungista mietin mitä tehdä. lenkkeilijöitä kulki paljon, mutta kukaan ei pysähtynyt tai kysynyt onko kaikki varmasti hyvin. (miellyttäviä ihmisiä nämä hämeenlinnalaiset.) no, ajattelin korkeamman verensokerin auttavan, joten söin kaksi omenaa jotka kaivoin repustani. kun olo vähän helpottui lähdin kävelemään kohti työtä.

(jatkan tarinaa myöhemmin.)

jännittää vähän että millaiset juhlat tänään onkaan tiedossa. :) facebookissa oli viesti jossa luki vaan "22.10 lidl:n kulma" eikä muuta, siitä matka jatkunee tuntemattomaan määränpäähän, olettavasti jonkun juuson(?) kotiin (tai lapsuudenkotiin, paha sanoa..).

sitä ennen vietän vähän koti-iltaa ihan itsekseni, kun tytöt on mökkeilemässä lukiokavereittensa kanssa. syön lempiruokaani kasvispaistosta ruisleivän kanssa, ja myöhemmin katson ehkä vanhaa suomalaista elokuvaa. jos siis tämä internetin taikamaailma ei jaksakkaan kiinnostaa, enhän siellä vietäkkään kuin melkein kahdeksan tuntia pahimpina työpäivinä... tai sitten nukun päivä unia. nyt kuuntelen flown artistejä myspacesta, huippua. (surku kun lotta et pääse! mut raha on sentään rahaa.)

sisko pyysi soittamaan että kuulisin mitä isä-horolla on ollut sanottavanaan, mutta mun puhelin on yhä akuton. yritän varmaan juhlissa lainata jonkun puhelinta :P mut paha vaan, kun en tiedä onko sisko silloin jo nukkumassa kun sitä väsyttää vaan aina vaan... mut tänään muuten, kun vietin työaikaa - taas, yllättäen - netissä löysin kirjan jonka ajattelin ostaa sille lahjaksi. (Katja Tukiaisen Rusina.) vaikka olisi toki paljon hyödyllisempiäkin asioita, mut, se näytti niin kivalta. ja mäkin haluaisin lukea sen :P

tänään, oli koko työpäivä yhtä tuskaa. laskimme aamusta iltaan, oli tilinteon päivä. mä en pidä laskemisesta, enkä ole siinä mitenkään erityisen etevä, etenkään kun ei humanistisessa tiedekunnassa juuri saa harjoitusta sillä saralla.

mutta toisaalta, tänään näin myös auringonpimennystä, koska kollegapaula toi hitsarinlasinpalasen museonpihalle ja kaikki sai katsoa, jee.

ja eilen leikkasin yöllä tukkani keittö-/kynsisaksilla!

tänään pelasimme sulkapalloa ja frisbeetä linnanpuistossa. yritin myös yllyttää ystäviä puhumaan mahdollisille uusille reppumatkaajaystäville, mutta olin liian hidas, ja ystävät liian ameeboja, emmekä puhuneetkaan kenellekkään vieraalle. (oli hauskaa silti.)

ja jäätelöä aamupalaksi - kesätyötä museossa on helppo suositella!


---
ja eilen uin järvessä melkein kilometrin, se oli jännää, vaikeampaa kuin altaassa.

koska on unohtanut kännykkänsä laturin jonnekin - ei vielä tiedä minne.

viime torstaina matkustin turkuun viikonloppulomalle, joka jos täysin tarkkoja ollaan, ei oikeastaan sijoittunut aivan viikonloppuun, sillä jo launataina olin espoossa. no, saivartelu sikseen.

aika turussa oli iloista. vaikka vähän nolottikin pyytää vuoronvaihtoa niin myöhään, niin oikeastaan ihan hyvä että sen tein. ensimmäisenä turkuiltana juttelin monien kanssa, ja menin julialle syömään lasagnea. lasagne, kuten muukin ilmainen/edullinen oli hyvää. seuraavana turkupäivänä kävin tottisalmessa lounalla ja törmäsin lauriin. tämän jälkeen jokaisen turkulaisen naisopiskelijan vanha tuttu, sosiaalisilta kanssakäymiskyvyiltä onnettoman lahjaton lääkäri polvi kutsui minua maanataikappaleeksi. seuraavaksi lainasin makuupussiani emilialle ja söin italialaista jäätelöä jokirannassa. lisäksi kävelin jalkani rikki huonoissa sandaaleissa ja uin maa-uimalassa. sitten yritin muka valmistaa ruokaa piknikille lotan luona, mutta se ei aivan toteutunut. illalla oli vuorossa piknik kupittaan puistossa umf-alueen ulkopuolella (periturkulaista pihiyttä kieltäytyä maksamasta jos sen suinkin voi välttää), jolla juhlistettiin seurastamme vuodeksi poistuvaa pietua. oli hauska nähdä paljon ihmisiä. puistossa kumosin varsin tehokkaasti pullon kilpikonnaroseeta. jatkoimme dynamoon, jossa turussa olemisesta ja ihanistä ihmisistä huumaantuneena jatkoin armotonta kittaamista oluella, hyvinkin arveluttavin seurauksin. näin lisää tuttuja, mm. lukiokaveri-oonan ja tämän idoli-tomin, sekä kerkelän eltsin ja tämän lääkisvaihtariporukan. yhytin myös lapsuuden ystävän/partiotutun hedun, joka tulikin lopulta asuntoni lattialle nukkumaan. hedun sanoja lainaten "muutaman asian olis voinut jättää tekemättä", niin kuin vaikka sen viimeisenä, minuutteja ennen pilkkua tilatun oluen, tai sen lämpimän kotimatkakaljan, tai sen kiipeämisen palotikkaita pitkin asuntoani vastapäiven talon katolle. (ei muuten, olenhan katolle kiipeämistä ajatellut usein muutenkin, mutta niin humalassa, luulen että se oli typerintä mitä olen koskaan tehnyt, ihme että olen edes elossa tarinaa kertomassa.)

seuraavana päivänä heräsin kummaan deja vu - tunteeseen, joka muistutti kummasti erästä aamua edinburgissa muutamaa kuukautta aikaisemmin. olin jälleen kerran ajanut itseni tilanteeseen, jossa herään puolen päivän aikaan (yhä humalassa), enkä vieraskoreuttani voi jäädä nukkumaan päätäni selvemmäksi, vaan jouduin lähtemään tutustumaan kaupunkiin. en tiedä kumpi kokemuksista oli nolompi, skotlannissa olin vieraana mutta nyt koin vastuuta myös emäntänä. matkalla kohti kerttua ja sen kuuluisaa hampurilaisbuffettia kerroin kuulemma KAIKKI samat tarinat kuin edellisenäkin iltana.(itse en musitanut koskaan kertoneeni mitään.) perillä buffetin kerrottiin palaavan kesätauolta vasta seuraavalla viikolla, söimme siis jotain muuta. tai no hedu söi ja minä yritin. hauskat tarjoilijatytöt nauroivat tiskiin nojaten että "sitä on liikkellä" kun pahoittelimme kuolemankrapulaista ulkomuotoamme. sitten nousimmekin jo helsingin junaan.

jäin espoossa, menin kotiin. veljeni oli tilannut pitsaa myös minulle, voi mikä onnen päivä! myöhemmin illalla, pahimman helteen jo hellitettyä, kävelimme äidin kanssa tämän kasvimaalle hakemaan aineksia salaattiin ja fetakasvispasitokseen. melkein puolilta öin haimme siskon lentokentältä, juttelimme pitkälle aamuyöhön.

aamulla sisko nukkui jetlaggiään, ja äiti ja veli lähtivät mökkeilemään verlaan. (veli, kummini perheineen ja koira olivat jo siellä.) minä puolestani lähdin helsinkiin. sattumalta ulla ja inkku soittivat olevansa myös matkalla pääkaupunkin. menimme suomenlinnaan ottamaan aurinkoa (ja herutuskuvia ;P). illalla söimme kallion soul kitchenissä (yksi suosikkini paikallisista ravintoloista). viimeisenä kävimme lintsillä, minä ostin hattaran, ja ulla ja inkku kierroksen vuoristoradassa. myöhään lähdimme junalla takaisin hämeenlinnaan. ullan äiti tuli autolla vastaan - onneksi, sillä olimme kaikki hurjan väsyneitä.

tänään lotta ja pasi tulivat yllätysvierailulle. (jee!)

olin taas supertehokas siivoaja, kun toimistossa kaikki on lomalla, niin työ on vielä tavallistakin helpompaa. iltapäivästä lähdin tutustumaan viereiseen tykistömuseoon, pääasiassa koska se on minulle tämän kesää ilmaista, ja toissijaisesti koska jotenkin piti työaikaa käyttää "muka hyödyllisesti".

kuten arvata saattaa, on tykistömuseo jokaisen talvisotapojan märkäuni. suomen monia sotia, sekä erilaisia tykkejä ja ammuksia esittelevissä näyttelyhuoneissa fallinen uho nousi uskomattomiin mittasuhteisiin, ja nuorten (välillä myös vähän vanhempienkin) sankarisotilaiden palvonta sai välillä miltei homoeroottisia piirteitä.

...
tänään illalla menemme syömään thairuokaa hennaserkun kunniaksi.

hei kuulkas limaiset keski-ikäiset miehet (ja mikseivät myös naisetkin). kun tulette museoon lastenne kanssa (tai oikeastaan vaikka jättäisittekin lapsenne kotiin), ei paras tapa lähestyä lipunmyynnin itseänne ainakin puolta nuorempaa kesätyöntekijää ole ehdottelemalla ruumiintarkastusta kiellettyjen esineiden varalta - puoleen taikka toiseen.

töissä taas, satoja henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita hoidettavana siinä sivussa, ja silti aikaa riittää myös galtsuiluun.

ulla huomautti tänään, että näytän kuulemma aamuisin mitä masentuneimmalta. haluan tehdä tiettäväksi että se ei ole tahallista, ja etten koe olevani vastuussa naamani liikkeistä ennenkuin olen oikeasti hereillä.