IRC-Galleria

mä en voi sille mitään että pelkään koko ajan sen tajuavan että mä olen tylsä ja huonoa seuraa ja sitten mun on sitä niin kamala ikävä ettei sille ole määrää. (ehkä tällaisia tunnustuksia ei pitäisi laittaa internettiin?)

olin lyhyellä kesälomamatkalla hämeenlinnassa. se oli hauskaa ja rentouttavaa, mutta asuntomessut ei tod ole mun juttu.

MUN PUHELIN ON RIKKI, ET JOS JOKU YRITTÄÄ SOITTAA, NIIN EN VASTAA, KOSKA EN VOI.

tuosta inhoittavasta teknologisesta takaiskusta johtuen kaiken sopiminen on ollut viime päivinä vaikeaa.

töitä jäljellä enää viisi kokonaista päivää, mahtavaa. vaikka se tarkoittaa rahavirtojen jäätymistä (voi taidan taas kuulsotaa niin kapitalistiselta ja kauhealta!), ei haittaa, koska aikaa on taas muillekin kuin ikävystyneille ikäihmisille.

mistä tulikin mieleeni ---
kun tänään tulin kotiin, oli ovellani kimppu luonnonkukkia.

mulla on töitä, vanhukset on symppiksiä. jippuu.
olen uinut maauimalassa koko kesän useamman kerran viikossa, tunnen itseni urheilijaksi, ja se on outoa.
tänään on ollut muutenkin vähän outo olo, ruoka ei maistu. joko se johtuu jostain mitä söin eilen, tai sitten mulla on perhosia vatsassa vallan muista syistä, mikä voi olla varsin mahdollista, mutta samalla se on ehkä vähän pelottavaa. isot asiat on.

niille, ja muille myös, jotka ovat huomautelleet, etten kirjoita galtsupäivistä kovin usein, voin kertoa, että aloitin kesän alussa manuaalisen sarjakuvablogin (elikkäs puolijulkisen kuvapäiväkirjan). ehkä saatte lukea sitä sitten joskus. sen kannessa on rumia ruskeita kiiltokuvakissoja. <3.

inhottavaa että on jo torstai. tälläkään vikolla juuri mitään en ole saanut aikaan. no, ei kai kuulukkaan jos yrittää sairastaa mutta silti. siskon lakkiaiset lähestyy uhkaavasti. olen yhä kesätyötön, kappas keppana ei asiat etene jos niiden eteen ei mitään tee. keskustelin tänään ystäväni kanssa, jonka mielestä jos elämästäni tehtäisiin tv-sarja olisi päähenkilöä ehdottomasti näyteltävä petteri summanen, koska muuten mikään ei olisi uskottavaa tai hauskaa (ilmeisesti elämäni olisi vain vaivaannuttavaa). loppukevennykseksi voin kertoa synkän salaisuuden. tänään lähdin kaupungille vaikka ylä- ja alahampaani olivat yhä yhdistetty kumilenkein. irrotin ne vaivihkaa pyöräillessäni, ja tiputin maahan. olen roskaajaluonnontuhoajapahaihminen.

tänään hain antibiootteja. päiväni alkoi aikaisin aamulla, kun sain ajan terveydenhoitajalle, joka lähetti minut laboratorioon verikokeisiin, ja sieltä yrmeälle lääkärille iltapäivällä. söin tottisalmessa sekä aamupalan, jäätelön että lounaan. jäätelötauolla meinasin mennä istumaan mukavalle aurinkoiselle kivelle, mutta huomasin sen olevan äitiysneuvolan oven edessä, ja sitten mietin, etten ehkä halua suotta leimautua odottavaksi äidiksi, joten en istunut siinä sittenkään. olin tänään myös oikojalla ja psykologilla, eli nyt pitäisi olla tyttö kiireestä kantapäähän läpikotaisin tarkastettu. mun suussa on uusia kumilenkkejä, ja mua mietityttää, kuolaankohan nyt enemmän kuin ennen. mietin myös, ettei kuolaaminen ehkä ole kovinkaan naisellista tai kaunista. toivon, etten ole kipeä enää kauan ja että napit vaikuttavat positiivisesti olotilaani, näin tuskallisen tietoinen en ole ollut hengityselimistöstäni ehkä koskaan, jos oikein muistan. myös voin kertoa jännittäväni veljen konfista ja siskon lakkiaisia. sukujuhlat on kivoja, mutta oivoivoi, kyllä niitä joutuu murehtimaankin etukäteen. onneksi ei ole jitse uhlakalu, niin ei tarvitse näyttää niin erityisen kauniilta.

tänään olin pyöräretkellä. ensin ajoin impivaaralle, mutta uimahalli oli kiinni. sitten lähdin etsimään manhattania, mutta en löytänyt kirpputoria. sen sijaan löysin kummia lähiöitä, länsikeskuksen ja lopulta sataman. sitten kiipesin puuhun ja pidin juomatauon. sitten pyöräilin portsan halki, matkustin förillä joen yli ja ajoin kupittaalle. olisin halunnut ajaa pikkuisen eri reittiä kuin mitä ajoin, koska sitten olisin nähnyt enemmän uusia kaupunginosia. pelkäsin kuitenkin leimautuvani syyttä stalkkeriksi, enkä tehnyt niin. sitten olin emilian ja merjan kotona, josta puuttui kaukomailla matkaileva emilia. nyt olen kotona ja väsynyt, mutta hyvällä tuulella. tosin, koska olen olemattomista ahdistumaan taipuvainen, olen miltei saanut kehitettyä itselleni krapulamorkkiksen, mutta se lienee pientä? ja toivottavasti ohi menevää myös, koska tätä hyvää mieltä olisi inhottavaa pilata pikkumaisuuksilla.

no tänään oli kuolemankrapula, ei se oikeastaan ole vieläkään kunnolla hellittänyt otettaan.

tänään oli myös onni. olo on kovin seesteinen. hämmentynyt mutta hyvä.

juu samanlaisena vaan päivät pysyvät: aamulla menoja, lounas tottiksella, kirjastoon iltapäiväksi viimeistään, ja illalla kotiin mesettämään.

vappu oli tuossa joku päivä sitten. kyllä se on niin, ettei mikään voita akateemista vappua. kevään paras juhla. ja kestää pisimpään myös. :P voi kunpa olisivat tentit ohi, niin kaikki olis paremmin. tai ei kai, mutta voisi murehtia jostain muusta kuin opintopisteistä muutaman kuukauden.

veli meni eilen illalla menojaan, hupia oli kerrakseen. tosin mietin miten pahoja vaikutteita tai traumatisoivia kokemuksia ehdin lyhyen yhdessä olomme aikana veljelleni tuottaa. myös vuosijuhlat menivät. joku saa muistuttaa, että kun seuraavaksi meinaan käyttää mustaa mekkoani, muistaisin poistaa myös ylimääräiset luut sen sivuista. joku voisi myös muistuttaa, että hankkisin uusia vaatteita. esim. olkaimettomat rintsikat. no, onneksi illan teemana tuntui muidenkin kohdalla olevan rintsikattomuus, niin en erityisemmin erottunut joukosta. lisäksi haluan huomauttaa, että vaikka pidänkin asunnostani, on sen keittiö mitä suuremmissa määrin äärimmäisen vihattavaa laatua. pidän astioistani, ja vaikkei se ole vieraitteni vika kuin välillisesti, hajoaa joka siunaaman kerran jotain kun asunnossani on muitakin kuin minä. kuka saatanan idiootti suunnitteli keittonurkkauksen jossa ei ole laskutasoa kuin viisi senttiä? eihän siihen mahdu kunnolla edes snapsilasi!