IRC-Galleria

kyllä, nyt olen tullut siihen tulokseen, että voi olla, että mun on tehtävä jotain itselleni. tämä ei voi olla enää ihan normaalia, ja tähän "harrastukseen" menee pian kaikki mun rahat. mitä jos kuun lopussa sorrun pikavippiin, ja turmioon vievä velkakierre olisi valmis? minun on kohdattava totuus, hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja yrittää tehdä parannus, mahdollisesti liityttävä vertaistukiryhmään. en nimittäin enää näe muuta ratkaisua tähän sairaalloiseen leipomisvimmaani. leivon kakun tai muuta makiaa miltei päivittäin. sitten syötän sen kaikille muille mahdollisimman nopeasti, ja pian löydän taas itseni esiliina päällä taikinakulhoa hämmentämässä.

toisaalta, kaksi vuotta sitten ensimmäisenä turkusyksynänikin taisin leipoa miltei päivittäin, ja jos oikein muistan olin suht. henkisesti tasapainoisessa tilassa silloin, eli ehkä tää on vaan hyvä asia? ainakaan en usko, että niillä tuttavilla, joille leipomuksiani säännöllisesti tarjoan, on mitään tämän kumman taipumuksen uudelleen puhkeamista vastaan. silti, en voi olla miettimättä, että ihan normaalia tämä ei voi olla. ja siten havahdun taas tietoisuuteen siitä, että olen suuresti sivistynyt filosofian ylioppilas, ja tiedän, ettei normaalia ole olemassa, ja että sekin on vain käsite muiden joukossa. hah, kauan eläköön koulutus. (ja pah, voi mitä roskaa.)

sellainen ekaluokkalaisenoloinen tyttö, max 6v skeittasi vaaleanpunaisessa ressusadetakissa ja punaisessa pyöräilykypärässä meidän ohitse yo-kylässä tänään. voi vitsi, jos mä joskus saan tyttölapsia, ne saa kyllä skeittilaudan heti kun ne oppii kävelemään (jos ne vaan haluaa)(no saa pojatkin jos ne haluaa)! ja se oli vielä niin hyvä, ei kaatunut ollenkaan (kun oli meidän näköpiirissämme). ei se kyllä kauhean nopeasti liikkunut. ja se näytti kyllä vähän itkuiselta, eli se oli kyllä saattanut kaatua aikaisemmin. mut silti, se oli söpöin ikinä. saattoi olla että se myös vaivaantui hieman kun mun teki mieli (ja toki siis välittömästi niin teinkin) ruveta sellaisella vanhojen tätien kimittävällä ääänellä sanomaan et "niin söpöö, niin söpö, voinko mä viedä sen kotiini, pliis, pliis, edes ihan vähän". mä en tiedä osaako kuusivuotiaat jo vaivaantua aikuisten irrationaalisesta ja häiritsevästä käytöksestä.

eilen myös lähdin spontaanisti kotibileisiin, mikä oli hauskaa, koska kotibileet ja spontaanius yleensä ovat. saunaan en kyllä päässyt, mutta ei se ollut niin suuri menetys, kun olin ollut uimahallissa taas jo sinä päivänä. ja sitten tämä päivä onkin kulunut keinotekoisessa aikakuplassa hengaillessa. myös kävin katsomassa alien elokuvan lotan ja julian luona, mut luulen et ne ei ihan ole mun skeneä. tai siis, musta se on vähän tylsää tavallaan. mut seura oli hyvää sielläkin. ja niin tarjoilut myös, kiitos vaan!

nyt ajattelin joko mennä nukkumaan, tai kirjoittaa novellin tai kappaleen romaania, johon kuuluu olennaisesti pinaattiletut. -- ai niin, mun asunnossa haisee koska unohdin taas viedä roskapussin.

nyt kun hyvä kynäni loppui. ehkä aamulla menen kauppaan ennen luentoa.

äsken leivoin, pian menen nukkumaan, luultavasti.

mutta se on tavallista.

piirsin myös kadunpätkän raunistulassa. sitä en tee niin usein.

tänään olin myös lotalla pelaamassa lautapelejä, pitkästä aikaa.

huomenna on kastajaiset, mikä tarkoittaa myös humalaa. saa nähdä mitä tapahtuu.

perjantaina matkaan itään sukuloimaan. se on hauskaa. (hauskaa on myös puhua helsingistä "itänä"... :P )

tänään askartelinpaskartelin myös kouluvihon itselleni. kun eilen (vai oliko se toissapäivänä?) kävin vielä ruohonjuuressa ostamassa ekotiskiainetta ja luomusuklaata, voin tuntea itseni hyvällä omalla tunnolla niiiiin paljon paremmaksi ihmiseksi kuin kaikki muut. kyllä se terve ylemmyydentunto vaan tuntuu niin hyvältä.

kyllä, olen koukussa, taas. se siitä kun ei ole televisiota, ja muka käyttää aikansa tehokkaammin, paremmin ja hyödyllisemmin.

emilian ja merjan koti on TOSI iso. se on megalomaanisen kokoinen - sinne mahtuisi ihan oikea perhe.

tänään kävin sintun luona leipomassa, koska niillä on oikea tiskikone ja oikea keittiö.

ja pian alkaa oikeat luennot, ja oikea arki. joskus tuntuu, että kaikkeen oikeaan on vaikeampi suhtautua.

aamulla suihkussa huomasin, että selästäni irtoaa iho, joka paloi huolettomana mutta paahteisena iltapäivänä mustanmeren rannalla batumin kaupungissa. ei siis edes rusketus jää luokseni nyt syksyn tullen. päätän samantien (varmuuden vuoksi) syödä myös lentokentältä ostetut matkamuistosuklaat.

olen käyttänyt aamun miettien vertauskuvia sille mitä mahdollisesti olimme ja miten kaikki päättyi. en tiedä miten kuvaavia ne ovat, mutta hienoja tarinoita ainakin. ehkä kerron niistä jollekulle joskus.

aloitin aamuni tiskaamisen sijaan katsomalla läpi molemmat paitahyllyt vaatekaapistani. tuloksena päätin luopua kahdesta neuleesta, viedä viisi paitaa espooseen ja toiset viisi siirtää kaapin takahyllylle. (=säälittävää.) sitten ulla tulikin jo vohveliaamiaiselle. vohvelit olivat hyviä, vaikka ei mulla kyllä ollut mitään niiden päällä tarjottavaksi. sitten lähdimme kirpputorille. kiertelimme myös kaupungilla ja ulla osti css:n levyn. sitten ruokakauppaan ostamaan aineksia illan juhliin grillattavaksi. nyt uudessa mekossa iltamiin, jippuu. (punaviinitonkanloppu + uusi mekko = katastrofi ?)

leivoin kakun, sitä syömään tuli melko paljon ihmisiä. kaikkien odotuksia ei kakkuni ehkä vastannut, mutta useimpien mielestä se oli hyvää silti. viimeiseksi vieraaksi jäi ulla, silloin korkkasimme teqiilapullon. (sananlaskukin sen jo sanoo, että pidot paranee kun väki vähenee.) se oli vapauttavaa. pääsin myös kokeilemaan uusia snapsilasejani. (ei ollut sitruunaa, käytimme sitruunamehutiivistettä; se toimii yllättävän hyvin.) luulen etten enää kauan pysty hillitsemaan yltyvää himoani ilkeillä ihmisille. niin monet asiat vain eivät ole pidettäviä. en koe ilkeyttä itselleni ominaisena, mutta joskus tuntuu, kuin sekin olisi kumman vapauttavaa.

aloitin aamuni lenkillä. se oli vähän onneton yritys, mutta ainakin otin joitain juoksuaskelia tihkusateessa.

sitten pesin pyykkiä KAIKISSA pesutupani pesukoneissa (pesin myös mattoni) ja mankeloin lakanoita miltei tunnin. oon siis aika hc-pyykkimuija. sisko sanoisi et ei, paula sä et vaan ole pessyt pyykkiä pitkään aikaan, koska olet laiska. mut se saa sanoa mitä haluaa, koska se tekee niin kuitenkin.

sitten hengailin ja lounastin ja hengailin.

nyt leivon mariannekakkua.

---
kammoksun ajatusta siitä, että luennot alkavat ensi viikolla. nytkin päivät vain valuvat käsistä, miten ehdin kaikkeen sitten kun todenteolla on ruvettava ansaitsemaan sitä valtion ystävällismielisesti tarjoamaa tukea?