ikuisen ajan vanha laiva ohitseni lipuu
kun sydämmeni kärsivä, pimeydessä kituu
se kaipaa omaa armastaan
etsii lääkettä puutarhastaan
ei parannusta löydä kait milloinkaan
ja jos löytyy parantuukohan silloinkaan
niin rikki on lyöty tuo sydän onneton
vain ystävyydessä enään sen voima on