IRC-Galleria

niin helvetisti kaipaan
anna kun sinua hetkeksi lainaan
saisin rauhan tai oman taivaan
lähes kuin saisi purren laivaan

ei puutu kuin tuuli
joka purteen puhahaltaisi
isoa laivaa liikuttaisi
kohti uutta määränpäätä
pelkäämättä aaltoja tai myrskysäätä.

kaiken mitä rakastin
jonnekkin hukkasin
jonnekkin pimeään
jonnekkin kylmään
jos sen vain löytäis
sen koristelisin kukkasin

niin räikeillä kukkasilla
ettei sitä voi hukata
niin kirkkain valoin
että kaikki yöni olisi päiviä
kiinni pitäisin henkeen ja vereen....

olen kuin vesipisara muiden miljoonien joukossa
ensin putoaa pitkän tovin ja sitten.....hajoaa palasiksi
ja lopulta häviää ja kuivuu pois.

sysimusta aarnimetsä
ja ympärillä oudot eläimet
yksinäsi kaiken keskellä seisot
ja rohkeuttasi keräilet
et saa huudettua
et voi piiloutua
voit vain toivoa että ehkä joku löytäisi sinutkin

ikuisen ajan vanha laiva ohitseni lipuu
kun sydämmeni kärsivä, pimeydessä kituu
se kaipaa omaa armastaan
etsii lääkettä puutarhastaan

ei parannusta löydä kait milloinkaan
ja jos löytyy parantuukohan silloinkaan
niin rikki on lyöty tuo sydän onneton
vain ystävyydessä enään sen voima on

taas työ takana vapaa edessä
ja nekin menee pullo kädessä
sunnuntaina kun heräilee
taas tekemisiään kyräilee
niinmpä......

raja on ylitettävä kuuluu komennus
edessä on suuri rakkaus
se tuo tullessaan onnea ja menetystä
ja ravistelee elämän järjestystä

se saa pohtimaan asioita
eikä niistä koskaan tiedä ellei koita
se rakkaus on kuin söisi mansikoita
ensin hyvää ja pian maha kipeä... huh voi noita

vaihtoehtoja on monia
kyse onkin siitä minkä voisi omia
on kaunista ja sorjaa
ajattelevaista ja koriaa
vaan tahtoisin ajattelevaisen ja korian
sen kaikista niistä kauneimman
päältä ihana ja sisältä kaiunis
terveellinen kuin nauris

syys masennusta entisten päälle
on masennusta joka säälle
masennusta rakkaudesta
masennusta kaipauksesta
masennusta ikävään
masennusta pimeään

pitää liian vahva olla
sen voi korjata kolpakolla
pian se kuitenkin esiin ryömii
taas masennusta päälle hyökii
niinpä niin ja trallallaa
huolet taas voi korjauttaa

runoilijan sielu on rauhaton
sen sanainen arkku on pohjaton
se kertoo hetkestä ja elämästä
elämän totuuksien kerääjästä
vaikeuksista ja rakkaudesta
kaipuusta, ilosta tai mailmankaikkeiudesta

kaiken se runoihinsa pilottaa
valituilla sanoilla kiillottaa
ja kun oikein syvältä rivistä lukee
totuus ehkä esiin tulee

sellainen se runoilija on
onneton ja pohjaton
istuu ja kirjottaa......kysymyksiä odottaa