IRC-Galleria

tuokaa kakkaroi mun haudal ;(

Kerin hitaasti lankaa elon vyyhdiltä pois monen väristä lankaa siinä loimiksi ois,on punainen siinä väri rakkauden mutta enempi mustaa se unhoituksen. Monta solmua siitä kai löytyä vois jos aikaa vaan niitä hakea ois,mutta aina on pakko yhä keriä vaan ja katsoa lankaa milloin onneni saan.Vyyhdistä siitä kultalanka on pois ja tuntuu kuin elo niin arvoton ois,on joissakin kohdin toki vaaleampaa ja niistä kohdin aina muistoja saan. surun kohdalta lanka niin hienoa on, että ihmeelle tuntuu kun on katkeematon,vyyhti kuluu kerä kasvaa nyt vaan ehkä lopusta vyyhdin kultalankaakin saan.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

kuunvalossa varjolleni,
olen mustasukkainen.
Kunsinun varjoos se sulaa,
sitä synkästi katselen.

voin suudella suloista suutas,
ja ihoas polttavaa.
Sun ihanan tuoksuvan ruumiis,
voin sadasti ma valloittaa.

Se riitä ei mulle,
minä tahdon repiä sun.
Minä tahdon yhtyä sinuun,
kuin varjoni varjooosi sun.!

tää on taas näitä päiviä :|

sallen kanssa katsotaan pornoa ja syödään kanaa...kanapornoa ;) loistava ilta.UUGH AAGH

oltiin isän kanssa susi jahdissa,oli kivaa ja kylmä... mutta
löydettiin vaan kaks supikoiraa ;( olen todella pettynyt.
En saanu sutta seinälle.

sydänpohjassa nyt syvä mulla on hauta.
Sen mukana vien läpi ihanan maan.
Värit luonnon ei,ei peipposet auta
eu rastas kristalli huilullaan.
Mut tuskani voimin ma janoan sinne,
mihin lemmikki mättäät nousevat nyt,
ja on vuokkojen loistoon peittyvä rinne,
kun näkee sen silmäni kyyneltynyt.
Käsin hartain ruusun nuppuja kosken,
ne istutiti hän joka kummussa on.
Syvä kyynelvuo niin käy yli posken,
kipu jää,mut kevät on kuolematon.
Sillä kovinta ei särkemäsi sana,
kipeintä ei kuolo hellyytes.
Mutta polttavana ongelmana
painaa yhä
teko hyvän sydämes.

Kivussa ei ollut tuska suurin,
kun mua löit sun suojaas janoovaa.
Siksi vielä järkyn sydänjuurin,
kun löit naista
sairasta,mi itki tuskaa vaan.