IRC-Galleria

uh huh. ensimmäinen ultraääni takana.En muista et milloin olisin näin paljon parkunu,no ilostahan saa itkeä<3. Iso vaavi tulossa,vähän ku masua tökkäs niin johan alkoi vilinä käymään,kovasti heilutteli meille. 11+0 enään 27vko jäljellä;) <3

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

pakko päästä kesälomal matkal... saksaan,ranskaan tai hollantiin kiitos...haluiskos joku apina lähtee messii?? :)

kyl se on aina niin kivaa käydä värittämässa itteeään :))

tuokaa kakkaroi mun haudal ;(

Kerin hitaasti lankaa elon vyyhdiltä pois monen väristä lankaa siinä loimiksi ois,on punainen siinä väri rakkauden mutta enempi mustaa se unhoituksen. Monta solmua siitä kai löytyä vois jos aikaa vaan niitä hakea ois,mutta aina on pakko yhä keriä vaan ja katsoa lankaa milloin onneni saan.Vyyhdistä siitä kultalanka on pois ja tuntuu kuin elo niin arvoton ois,on joissakin kohdin toki vaaleampaa ja niistä kohdin aina muistoja saan. surun kohdalta lanka niin hienoa on, että ihmeelle tuntuu kun on katkeematon,vyyhti kuluu kerä kasvaa nyt vaan ehkä lopusta vyyhdin kultalankaakin saan.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

kuunvalossa varjolleni,
olen mustasukkainen.
Kunsinun varjoos se sulaa,
sitä synkästi katselen.

voin suudella suloista suutas,
ja ihoas polttavaa.
Sun ihanan tuoksuvan ruumiis,
voin sadasti ma valloittaa.

Se riitä ei mulle,
minä tahdon repiä sun.
Minä tahdon yhtyä sinuun,
kuin varjoni varjooosi sun.!

tää on taas näitä päiviä :|