nukkua, syödä. perustarpeita mut ku ei osaa tehdä enää kunnolla kumpaakaan. vaan mähän en lannistu, onhan sitä ennenkin uudelleen elämään opeteltu. ..ja täälthän ei voi olla matkaá kun ylöspäin.. positiivinen ajatteluni nostaa taas jossain takaraivossa hyviä ajatuksia pintaan.. hei te sekopäiset päivävuorolaiset, mun on ikävä teitä!!! ..missä mun postikortti viipyy..? joo, mä jo välillä hymyilenkin taas..