Lueskelin tossa yhden vamppyyeikirjan loppuun, pientä kevyttä evästä vieressä, juustonaksuja, suklaatia ja iso törppö mehua. Jep. Mehua. Arvatkaa vaan onko sitä mehua nyt reilu litra sängyssä. O.
Tässä nyt sit tuumailen et valtaanko aten muovipaljun, sumin sohvan vai kissan vaatekaappihyllyn. ..jotenkaan mikään niistä ei tunnu kovin houkuttelevalta.. Siis valvon. Osuvasti viel raadio kertoo et kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Mua ei kyllä varsinaisesti satu, mut voishan sitä kokeilla. Huutamista ainakin.
Ainoa lohtuni tässä pimeässä, tuulisessa, sateisessa ja unettomassa yössä on ajatus huomisesta.
-Mitäkö huomenna? Mä kerron. Ei, ensin sytytän körsön ja haen mehua.
Nyt mä olen valmis avautumaan. Huomenna Silppe (aka Mike T.) tuo mulle elämääkin herkullisemman, kermamuhjutäytteisen, king size-pullan. Joo, näin on. Elämän pieniä iloja mutta niitten avulla jaksaa taas yhden päivän eteenpäin. Pullaa............
Ja jos ponitunnit zilpalla peruutetaan toistaiseksi myönnän heti tässä ja nyt; SILPPEN SYY!!! ...olis tuonu sitä pullaa ni ei olis tarvinnu juosta itteään jalattomaksi tallinmäellä huutaen kauhusta äänensä käheäksi pullavieroitusoireista kärsivän Äimäläskän rynniessä perässä.. (voin taata ettei oo lasten katteltavaa) No eikai ponitunteja ny sentään peruta, kyl mä ne tuun pitämään, ilolla. Alan samantien kouluvalmentajaksi. Äimäläskän valmennusrinkiin haluavat ilmoittautukoon vanhan kahvion seinälle. Hinnoista ja aikatauluista sovitaan myöhemmin jahka saan kaikki halukkaat mahtumaan ryhmiin.
Kuka sanoo että mua väsyttää????
..mä haluun vaan pullaa...ja kuivan sängyn...