Taas takana yksi päivä, ja VOI POJAT, että se oli hieno. Kyllä tässä jumalan siunaamassa maassa on kunnia asua... Tänään oli Fredrik Paciuksen päivä. Hänhän oli mies, joka meidän kansallis sävelmän loi. Mies oli nero! Kyllähän sitä tuli kuunneltua tämä tunnettu hymni muutama kerta tämän päivän aikana ja eihän siinä voinut kuin liikuttua. Kyynel jos toinenkin taisi vierähtää poskelleni. Olin myös helsingissä vierailemassa rakkaalla isoäidilläni. Kävin hyvänä poikana hänen puolestaan sekatavarakaupassa ja innostuinpa jopa lukemaan HELSINGIN SANOMIEN muutaman osion. Eihän noin paksua lehteä täällä maalla ole!?! Paitsi meidän pyhä raamattumme tietysti. Tuskin maltan yöllä ummistaa silmäni jännitykseltä, koska aamulla saa herätä uuteen ja toivottavasti yhtä hämmästyttävään päivään kuin tänäänkin, vaikka joka päivä ei voikkaan Paciuksen päivä olla.