IRC-Galleria

Mietin tässä vaan, että mitä jos joutuisi tilanteeseen, johon liittyis tulta ja veren himosia leijonia... Tai tulta ja veren himosia leijoja. Molemmat tilanteet ois yllättäviä ja yllättävän vaarallisia. Tosin skenaario #2 tuli tekis varmaan lähinnä sen vahingon, koska vaikka kuinka vaaralliselta se kuulostaakin, niin verenhimonen leija puhkasee sen kannalta optimiolosuhteissa korkeintaan silmän.

Olin tänään taas jälleen kerran käymässä helsingissä ja olin juna-asemalla sijaitsevan pankin kohalla, niin sisään pyyhältää joku boozie campari pullo reippaasti kätösessään ja perässään johdattaen agressiivisen ja humalaisen puliukkojoukon paraatiovesta sisään... Oon aivan 100% varma, että jos se vitun rymyeetu ois ollu yksinään niin se ois piilottanu johonkin roskiksen taakse sen ''Virvoitusjuomansa'' ja ottanu ovesta astuessaan pipon päästä pois, koska sitten se ei näytä niin vammaselta kun tullaan hakemaan niitä omia ropojaan sieltä ulos ja jotain nöyryyttä sentään, että se vois hyvin mielin kuvitella sen virkailijaämmän luulevan, että se yrittää saada töitä, mutta yhteiskunnalta vaan ei heru. Kuitenkin joukon lämmön vireyttämänä tämä vitun tonttu kävelee ovesta sisään ja VITTU- KOHOTTAA- VIINA-VITUN-PULLON-KATTOA-KOHTI, aivan kun tää ois joku kansanliikkeen statement. Sitten ne siellä örisi ja nauro, että rötösherra se käy verirahansa täältä nostamassa. Vittu pankissa ollaan hiljaa ja siellä haisee raha, EI humalaisen keski-ikäsen miehen pesemätön genitaalialue. Vitun pissahousu... ja camparia!?!?! CAMPARIA! aikooko se tehä sen erittäin kyseenalasille pankkikavereille jotkut mukavat appelsiinidrinkit, kunhan ollaan vaan onnistuneesti nostettu 11 euroa kun automaatista saa minimissään 20€?

Taas takana yksi päivä, ja VOI POJAT, että se oli hieno. Kyllä tässä jumalan siunaamassa maassa on kunnia asua... Tänään oli Fredrik Paciuksen päivä. Hänhän oli mies, joka meidän kansallis sävelmän loi. Mies oli nero! Kyllähän sitä tuli kuunneltua tämä tunnettu hymni muutama kerta tämän päivän aikana ja eihän siinä voinut kuin liikuttua. Kyynel jos toinenkin taisi vierähtää poskelleni. Olin myös helsingissä vierailemassa rakkaalla isoäidilläni. Kävin hyvänä poikana hänen puolestaan sekatavarakaupassa ja innostuinpa jopa lukemaan HELSINGIN SANOMIEN muutaman osion. Eihän noin paksua lehteä täällä maalla ole!?! Paitsi meidän pyhä raamattumme tietysti. Tuskin maltan yöllä ummistaa silmäni jännitykseltä, koska aamulla saa herätä uuteen ja toivottavasti yhtä hämmästyttävään päivään kuin tänäänkin, vaikka joka päivä ei voikkaan Paciuksen päivä olla.