IRC-Galleria

Miksi meillä ei ole lunta?! Miä haluan lunta. Nyt monet ihmettelee, että mihinkäs se kylmän talven vihaaja on kadonnu. Rehellisesti, mieluummin kilometritolkulla lunta ja sata astetta pakkasta (tänä talvena aijon hankkia jopa KUNNON talvivaatteet) kuin tämä syksyn tappama pimeä luonto, joka saa ihmisen masentumaan.

Huomasin tämän lumen kaipuuni kävellessäni tänä aamuna pihalla. Katselin ympärilleni, enkä nähnyt kuin kuollutta. Mikään ei elänyt, riemuinnut olemassa olostaan. Harmaata ja märkää. Kaikki oli kuollut, ja hetken aikaa samaistuin tuohon pihaan, luontoon joka ei enää hengittänyt jossa mikään ei hohtanut ja riemuinnut. Vain ikävöi lunta.

Ja sitten lumi tulee, vielä joskus, ja hautaa tuon kaiken synkkyyden. On taas valoisampaa ja toivo herää. Kun lumi on peittänyt kaiken sen harmauden, ei sitä enää muista. Ja sitten piristyy. Lumen raikas kylmyys saa nenän pään punoittamaan ja posket hehkumaan. Lumen valkeus saa pimeän talven valoisaksi. Ja sitten tulee kevät.

Lumi sulaa ja harmaana haudattu maa kaivautuu lumen alta esiin. Mutta ei enää harmaana. Kaikki alkaa vihertyä, herätä eloon ja loistamaan. Kevät, uudelleen syntymisen aikaa. Kaikki aloittaa rakentaisen alusta, kohti sitä minkä syksy tappoi. Ja ihmiset ovat onnellisia. Kaikia kauneus.. Mikään ei ole kauniimpaa, kuin vaalean vihreät hiirenkorvat puissa, nurmi joka tuoksuu vielä mädälle, mutta kuivuu pian ja vihertyy. Kaikki on niin kirkasta ja valoisaa. Onnellista.

Kesän aikana kaikki elää. Uusiutuu, mutta on jo syntynyt. Rimulla ei ole rajaa ja ihmiset nauttivat auringosta, kunnes ympyrä taas päätyy samaan mistä lähti, sulkeutuu..

Ja sitten kaikki alkaa alusta. Olen aina luullut olevani kesän ihminen, mutta pikkuhiljaa olen löytänyt itsestäni kevään, sen kauniin kevään. Ja silloin minäkin synnyin. Samalla tavalla, kuin luonto syntyy joka kevät..