IRC-Galleria

!OINAS
vetää pään täyteen tunnissa, hoippuu sitten kokon ympärillä, kourii muita juhlijoita, lopulta keksii lähteä soutelemaan tai uimaan ja hänet on pakko tainnuttaa omaksi parhaakseen.!

HÄRKÄ makoilee nuotion äärellä koko illan toisessa kädessään olutpullo ja toisessa makkaratikku. Ahtaa koko illan makkaraa ja olutta sisuksiinsa, sitten polttaa itsensä nuotiossa ja sammuu.

KAKSONEN vetää kuplivaa, hilluu ympäriinsä, vonkaa ihmisiä kanssaan heinälatoon pyörimään, oksentaa ja jatkaa hillumista paidanhelmat oksennuksessa. Ei sammu koskaan.

RAPU juo, juo ja juo, itkee, juo, juo ja juo, muistelee menneitä ja itkee, juo, juo ja juo, nukahtaa keskelle pihaa. Seuraavana aamuna taas itkee koska ei muista nähneensä kokkoa.

LEIJONA meuhaa ilman paitaa, rakentaa kylän suurimman kokon, polttaa ympäristönsä ja joutuu lopulta tilaamaan palokunnan apuun.
Kaljapöhnässä sitten yrittää flirttailla palokunnan ja muiden juhlijoiden kanssa.

NEITSYT juo alkuillan sivistyneesti, neuvoo muita kokon sytytyksessä ja grillauksessa, lopulta meinaa saada kuonoonsa jatkuvan neuvomisensa takia, sitten ratkeaa ryyppäämään ja seuraavana aamuna häpeää heikkouttaan.

VAAKA juoruaa ja juo, sitten tekee paljastuksia ja pyytelee anteeksi, loppuillasta rakastaa koko maailmaa ja hoippuu holtittomasti viinapullo kainalossaan.

SKORPIONI aloittaa jo aamulla, skorpioni on jo puolenpäivän aikaan ihan kaatokännissä, sitä ei vain hänestä huomaa. Jutut vain muuttuvat ronskimmiksi. Juhannusyö menee rivoja ehdotellessa ja vastakkaista sukupuolta ahdistellessa.

JOUSIMIES juo nopeasti itsensä kaatokänniin, sitten kaatuu kokkoon, polttaa itsensä saunan kiukaaseen, tökkää itseään grillitikulla silmään ja sammuu nokkospuskaan. Aamulla soittaa taksin ja ajaa lääkäriin.

KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan, lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä. Aamulla kärsii morkkista kun kouri kaverin kumppania.

VESIMIES vääntää saunavitsat ja -vastat, grillaa herkkuaterian, huolehtii muiden hyvinvoinnista ja kun muut ovat sammuneet vetää hän koko yön kestävän humalan.

KALAT on aamusta asti humalassa, hän runoilee ja laulaa, itkee ja nauraa. Sitten loukkaantuu muiden vitseistä ja menee yksin saunaan kaljapullo kainalossa. Ja kun viimein joku saa raahattua murjottavan kalan ulos löylystä hän oksentaa kokkoon

Onnellisuus on "lihas". Kuinka niin? Sitä voi harjoittaa. Voit opetella olemaan onnellinen, et tyhjästä, vaan pienistä arkipäivän asioista. Ei tarvitse havitella kaikkea sitä mitä ei ole ja mitä ei voi saada, ainakaan juuri nyt. Voi vaan ilahtua pienistä asioista.

Pienet asiat? Aurinko paistaa. Joku soittaa tai laittaa viestin. Lokit kirkuu meren rannassa. Lapsi katsoo suoraan silmiin ja hymyilee. Se viaton ja rehellinen pieni hymy joka tulee suoraan sydämestä. Saat kävellä. Joku tervehtii sinua. Joku sanoo jotain mukavaa, ehkä jopa kaunista. Joku nauraa kanssasi. Tai sitten naurat yksin. Tai itsellesi, ykssin tai yhdessä. Näet kauniin kuvan. Heräät uuteen aamuun. Opit jotain uutta.

Joskus on hetkiä, että on vaan pakko olla onnellinen. Se lähtee aivan arvaamatta. Pieni hymy hiipii ensin silmiin, niistä huulille. Pian luulet purskahtavasi itkuun, mutta se onkin valtava onni, joka vyöryy sinusta ulos. Se tulee kyynelinä ja nauruna. Tunne vie voiton kaikesta! Sinulla ei ole mitään, mutta samalla tunnet omistavasi koko maailman! Ja kaiken sen kauniin, mitä se pitää sisällään!

"Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänelle on." (Demokritos)

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT, SAATAT YLLÄTTYÄ.
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITETTAVASTI PELKURI..

Maailma odottaa, haaveissa, että elämä jatkuu.. (The Rain-Malja)

Tämän hetkisessä työssä oppimisessani olen ollut lähempänä kuolemaa, kuin koskaan ennen. En siis omaa kuolemaani, vaan toisten. Vaikka päällepäin ei mitään näy, ajatus ja tunne maailma ovat melko sekaisin..

Näin ensimmäisen kuolleen nyt, työssä oppimisessani. En siis tänään, vaan näiden kolmen viikon aikana. Eikä yksi riittänyt.

Sitä ei ymmärräkkään, miltä tuntuu katsoa ihmistä, joka käytännössä näyttää täysin elävältä, voisikin olla elossa. Ei vain elä. Se ihminen jolle puhui vielä hetki sitten, ei enää vastaa vaikka sanoisit mitä. Kosketus ei saa häntä enää avaamaan silmiään, hän ei reagoi. Kylmä iho tuntuu kumihanskojen läpi. Mikään ei ole muuttunut. Toinen on vain päässyt pois.

Toisille, heille itselleen ja omaisille, kaikki tämä on helpotus. Ihminen, joka on tehnyt paljon tämän maailmaan eteen, on päässyt kärsimyksestään. Hän ei tunne enää kipua, se on nyt viimeisen kerran poissa.
Suru valtaa mielen väkisinkin. Hän on se ihmine, jota olet hoitanut, helpottanut hänen oloaan. Kaikki kärsimys on ohi.

No, elämä jatkuu. Mutta väkisinkin, kun pois menneen potilaan paikalle tuodaan uusi sänky ja uusi potilas, ajatus eksyy tajuntaan. Tässä makasi ihminen, joka ei enää palaa tähän maailmaan.

Näin.. Sekavaa, mutta sellaisia ovat ajatukset kun tällainen tilanne eteen tulee. Varsinkin, kun sellaiseen ei ole ennen joutunut. Mutta se kuuluu tähän työhön, eikä ihmisiä voi täällä pitää ikuisesti, ei vaikka kuinka tahtoisi.

Miksi meillä ei ole lunta?! Miä haluan lunta. Nyt monet ihmettelee, että mihinkäs se kylmän talven vihaaja on kadonnu. Rehellisesti, mieluummin kilometritolkulla lunta ja sata astetta pakkasta (tänä talvena aijon hankkia jopa KUNNON talvivaatteet) kuin tämä syksyn tappama pimeä luonto, joka saa ihmisen masentumaan.

Huomasin tämän lumen kaipuuni kävellessäni tänä aamuna pihalla. Katselin ympärilleni, enkä nähnyt kuin kuollutta. Mikään ei elänyt, riemuinnut olemassa olostaan. Harmaata ja märkää. Kaikki oli kuollut, ja hetken aikaa samaistuin tuohon pihaan, luontoon joka ei enää hengittänyt jossa mikään ei hohtanut ja riemuinnut. Vain ikävöi lunta.

Ja sitten lumi tulee, vielä joskus, ja hautaa tuon kaiken synkkyyden. On taas valoisampaa ja toivo herää. Kun lumi on peittänyt kaiken sen harmauden, ei sitä enää muista. Ja sitten piristyy. Lumen raikas kylmyys saa nenän pään punoittamaan ja posket hehkumaan. Lumen valkeus saa pimeän talven valoisaksi. Ja sitten tulee kevät.

Lumi sulaa ja harmaana haudattu maa kaivautuu lumen alta esiin. Mutta ei enää harmaana. Kaikki alkaa vihertyä, herätä eloon ja loistamaan. Kevät, uudelleen syntymisen aikaa. Kaikki aloittaa rakentaisen alusta, kohti sitä minkä syksy tappoi. Ja ihmiset ovat onnellisia. Kaikia kauneus.. Mikään ei ole kauniimpaa, kuin vaalean vihreät hiirenkorvat puissa, nurmi joka tuoksuu vielä mädälle, mutta kuivuu pian ja vihertyy. Kaikki on niin kirkasta ja valoisaa. Onnellista.

Kesän aikana kaikki elää. Uusiutuu, mutta on jo syntynyt. Rimulla ei ole rajaa ja ihmiset nauttivat auringosta, kunnes ympyrä taas päätyy samaan mistä lähti, sulkeutuu..

Ja sitten kaikki alkaa alusta. Olen aina luullut olevani kesän ihminen, mutta pikkuhiljaa olen löytänyt itsestäni kevään, sen kauniin kevään. Ja silloin minäkin synnyin. Samalla tavalla, kuin luonto syntyy joka kevät..

Kun ratsastan haluaisin tehdä sen kaikessa rauhassa ilman että kukaan rupeaa tyrkyttämään olemassa oloaan lpuhelimen välityksellä. Homma meni lyhykäisyydessään seuraavasti:

Ratsastan. Puhelin soi. Ruudussa vilkkuu tuntematon numero. Tapojeni vastaisesti vastaan.

K:Krista
TN: Täällä on `joku jostakin`. Olisko sulla aikaa vastata muutamaan kysymykseen?
K: No eipä nyt oikeen olis. On vähä kiire..
TN: No tässä ei tosiaan menis kauan.
K: No jos on pakko..
TN: No hyvä. Kotipaikka?
K: Kalajoki.
TN: Ikä?
(Jess! Tähän se tyssää!)
K: SEITSEMÄNTOISTA
TN: Seurusteletko?
(EIIIII!)
K: Siis mihin tää oli menossa, ku mullois oikeesti kiire.
TN: Ei näihin menis kauan. Tää menee "jokulehtijostaenookoskaankuullukkaan".
K: Ku mulla ei oikeesti nyt oo aikaa. Oon hevosen selässä ja ois vähä kiire.
TN: No voinko soittaa myöhemmin?
K: No jos on IHAN PAKKO.
TN:No oishan nää nyt hyvä saada.
K: Ku oon nyt ratsastamassa..
TN: Eikö sieltä hevosen selästä pääse pois?
K: Mulla on nyt ihan opikiasti kiire.
TN: Eikö sitä hevosta vois pysäyttää.
K: Mulla on KIIRE ja MUITAKI SUUNNITELMIA tälle illalle.
TN: Mutta tähän ei oikeesti mene kauan.
K: Ja mulla on oikiasti kiire. Kiitos hei.

Ja koko ihanan nautinnollisen keskustelun ajan ruuna säikky kaiken maailman "mörköjä".

Tämä kyseliä pääsi vähällä. Oon höykkyyttäny kaiken maailman lehtikupustelijat/kyselijät ja haukkunu ne alimpaan.. Juuri sinne. Ammattihan se on sekin, mutta kun sanotaan ei, se tarkoittaa ei. Kiitos nam.

Lauma hevosten kiitää laukaten, ja tuuli harjoissaan soi.
Vaikka saisinkin kiinni mustangin, ei saada sydäntään voi.

Sydämeni on kuin sydän mustangin, vangittuina vaikenevat kumpikin,
on meillä sielut samanlaiset.

Nautin elämästä hetkestä kiitävästä, etkä kyyneltä sä nää.
Nautin rakkaudesta, nautin vapaudesta, enkä paikelleni jää.

Sydämeni on kiivas, rauhaton, kuin kylmä preerian yö.
Alla tähtien tunnen kaipauksen, kun on yksinäinen yö.

Sydämeni on kuin sydän mustangin, vangittuina vaikenevat kumpikin,
on meillä sielut samanlaiset.

Nautin elämästä hetkestä kiitävästä, etkä kyyneltä sä nää.
Nautin rakkaudesta, nautin vapaudesta, enkä paikelleni jää. :;



(Ja sitä minä olen ja elän ja hengitän!)

OINAS

Olet uudisraivaajatyyppiä, mutta halveksit avoimesti muita ihmisiä. Olet äkkipikainen, kärsimätön, väkivaltainen etkä välitä muiden neuvoista. Koulussa Oinaat eivät opi lukemaan, koska eivät halua kuunnella muiden ohjeita. Et ole erityisen mukava henkilö. Oinas vammautuu yleensä päähän ja saa täten todella tyylikkäitä arpia tauluunsa. Oinas on vihamiehenä kiitollinen, koska hän äkkipikaisena hulluna tappaa uhrinsa välittömästi ja alkaa vasta tämän jälkeen kiduttaa ruumista. Tämä kertonee riittävästi Oinaasta.

Onnenkapine: Juoksuhauta
Onnennumero: YKKÖNEN!
Onnenväri: Veri
Motto: “Ketkä vitun muut?”
Auto: Formula 1




(Ilmoittakaa jos tämä todella olen minä!!!)

Huh huh.. Nyt on piston tunnit tältä päivää ohi. Pakralihakseen pistettiin, homma ei ollut yhtään niin kamalaa kuin sitä aluksi pelkäsi. Itseasiassa pisto ei sattunut ollenkaan, ja pistäminenkin oli helppoa. Vähän pisti heikottamaan, mutta hommasta selvittiin kunnialla. :) Perjantaina jatketaan, ihon alle pistettään. Eli siis sama kuin insuliini..

Näin tänään.. :)

Ikävä.. Sinne tahtoo takaisin.. Te ette tiä ku ette ollu sielä.. Mutta me nähdään vielä.. Me ei erota koskaan..