IRC-Galleria

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT, SAATAT YLLÄTTYÄ.
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITETTAVASTI PELKURI..

Maailma odottaa, haaveissa, että elämä jatkuu.. (The Rain-Malja)

Tämän hetkisessä työssä oppimisessani olen ollut lähempänä kuolemaa, kuin koskaan ennen. En siis omaa kuolemaani, vaan toisten. Vaikka päällepäin ei mitään näy, ajatus ja tunne maailma ovat melko sekaisin..

Näin ensimmäisen kuolleen nyt, työssä oppimisessani. En siis tänään, vaan näiden kolmen viikon aikana. Eikä yksi riittänyt.

Sitä ei ymmärräkkään, miltä tuntuu katsoa ihmistä, joka käytännössä näyttää täysin elävältä, voisikin olla elossa. Ei vain elä. Se ihminen jolle puhui vielä hetki sitten, ei enää vastaa vaikka sanoisit mitä. Kosketus ei saa häntä enää avaamaan silmiään, hän ei reagoi. Kylmä iho tuntuu kumihanskojen läpi. Mikään ei ole muuttunut. Toinen on vain päässyt pois.

Toisille, heille itselleen ja omaisille, kaikki tämä on helpotus. Ihminen, joka on tehnyt paljon tämän maailmaan eteen, on päässyt kärsimyksestään. Hän ei tunne enää kipua, se on nyt viimeisen kerran poissa.
Suru valtaa mielen väkisinkin. Hän on se ihmine, jota olet hoitanut, helpottanut hänen oloaan. Kaikki kärsimys on ohi.

No, elämä jatkuu. Mutta väkisinkin, kun pois menneen potilaan paikalle tuodaan uusi sänky ja uusi potilas, ajatus eksyy tajuntaan. Tässä makasi ihminen, joka ei enää palaa tähän maailmaan.

Näin.. Sekavaa, mutta sellaisia ovat ajatukset kun tällainen tilanne eteen tulee. Varsinkin, kun sellaiseen ei ole ennen joutunut. Mutta se kuuluu tähän työhön, eikä ihmisiä voi täällä pitää ikuisesti, ei vaikka kuinka tahtoisi.

Miksi meillä ei ole lunta?! Miä haluan lunta. Nyt monet ihmettelee, että mihinkäs se kylmän talven vihaaja on kadonnu. Rehellisesti, mieluummin kilometritolkulla lunta ja sata astetta pakkasta (tänä talvena aijon hankkia jopa KUNNON talvivaatteet) kuin tämä syksyn tappama pimeä luonto, joka saa ihmisen masentumaan.

Huomasin tämän lumen kaipuuni kävellessäni tänä aamuna pihalla. Katselin ympärilleni, enkä nähnyt kuin kuollutta. Mikään ei elänyt, riemuinnut olemassa olostaan. Harmaata ja märkää. Kaikki oli kuollut, ja hetken aikaa samaistuin tuohon pihaan, luontoon joka ei enää hengittänyt jossa mikään ei hohtanut ja riemuinnut. Vain ikävöi lunta.

Ja sitten lumi tulee, vielä joskus, ja hautaa tuon kaiken synkkyyden. On taas valoisampaa ja toivo herää. Kun lumi on peittänyt kaiken sen harmauden, ei sitä enää muista. Ja sitten piristyy. Lumen raikas kylmyys saa nenän pään punoittamaan ja posket hehkumaan. Lumen valkeus saa pimeän talven valoisaksi. Ja sitten tulee kevät.

Lumi sulaa ja harmaana haudattu maa kaivautuu lumen alta esiin. Mutta ei enää harmaana. Kaikki alkaa vihertyä, herätä eloon ja loistamaan. Kevät, uudelleen syntymisen aikaa. Kaikki aloittaa rakentaisen alusta, kohti sitä minkä syksy tappoi. Ja ihmiset ovat onnellisia. Kaikia kauneus.. Mikään ei ole kauniimpaa, kuin vaalean vihreät hiirenkorvat puissa, nurmi joka tuoksuu vielä mädälle, mutta kuivuu pian ja vihertyy. Kaikki on niin kirkasta ja valoisaa. Onnellista.

Kesän aikana kaikki elää. Uusiutuu, mutta on jo syntynyt. Rimulla ei ole rajaa ja ihmiset nauttivat auringosta, kunnes ympyrä taas päätyy samaan mistä lähti, sulkeutuu..

Ja sitten kaikki alkaa alusta. Olen aina luullut olevani kesän ihminen, mutta pikkuhiljaa olen löytänyt itsestäni kevään, sen kauniin kevään. Ja silloin minäkin synnyin. Samalla tavalla, kuin luonto syntyy joka kevät..

Kun ratsastan haluaisin tehdä sen kaikessa rauhassa ilman että kukaan rupeaa tyrkyttämään olemassa oloaan lpuhelimen välityksellä. Homma meni lyhykäisyydessään seuraavasti:

Ratsastan. Puhelin soi. Ruudussa vilkkuu tuntematon numero. Tapojeni vastaisesti vastaan.

K:Krista
TN: Täällä on `joku jostakin`. Olisko sulla aikaa vastata muutamaan kysymykseen?
K: No eipä nyt oikeen olis. On vähä kiire..
TN: No tässä ei tosiaan menis kauan.
K: No jos on pakko..
TN: No hyvä. Kotipaikka?
K: Kalajoki.
TN: Ikä?
(Jess! Tähän se tyssää!)
K: SEITSEMÄNTOISTA
TN: Seurusteletko?
(EIIIII!)
K: Siis mihin tää oli menossa, ku mullois oikeesti kiire.
TN: Ei näihin menis kauan. Tää menee "jokulehtijostaenookoskaankuullukkaan".
K: Ku mulla ei oikeesti nyt oo aikaa. Oon hevosen selässä ja ois vähä kiire.
TN: No voinko soittaa myöhemmin?
K: No jos on IHAN PAKKO.
TN:No oishan nää nyt hyvä saada.
K: Ku oon nyt ratsastamassa..
TN: Eikö sieltä hevosen selästä pääse pois?
K: Mulla on nyt ihan opikiasti kiire.
TN: Eikö sitä hevosta vois pysäyttää.
K: Mulla on KIIRE ja MUITAKI SUUNNITELMIA tälle illalle.
TN: Mutta tähän ei oikeesti mene kauan.
K: Ja mulla on oikiasti kiire. Kiitos hei.

Ja koko ihanan nautinnollisen keskustelun ajan ruuna säikky kaiken maailman "mörköjä".

Tämä kyseliä pääsi vähällä. Oon höykkyyttäny kaiken maailman lehtikupustelijat/kyselijät ja haukkunu ne alimpaan.. Juuri sinne. Ammattihan se on sekin, mutta kun sanotaan ei, se tarkoittaa ei. Kiitos nam.

Lauma hevosten kiitää laukaten, ja tuuli harjoissaan soi.
Vaikka saisinkin kiinni mustangin, ei saada sydäntään voi.

Sydämeni on kuin sydän mustangin, vangittuina vaikenevat kumpikin,
on meillä sielut samanlaiset.

Nautin elämästä hetkestä kiitävästä, etkä kyyneltä sä nää.
Nautin rakkaudesta, nautin vapaudesta, enkä paikelleni jää.

Sydämeni on kiivas, rauhaton, kuin kylmä preerian yö.
Alla tähtien tunnen kaipauksen, kun on yksinäinen yö.

Sydämeni on kuin sydän mustangin, vangittuina vaikenevat kumpikin,
on meillä sielut samanlaiset.

Nautin elämästä hetkestä kiitävästä, etkä kyyneltä sä nää.
Nautin rakkaudesta, nautin vapaudesta, enkä paikelleni jää. :;



(Ja sitä minä olen ja elän ja hengitän!)

OINAS

Olet uudisraivaajatyyppiä, mutta halveksit avoimesti muita ihmisiä. Olet äkkipikainen, kärsimätön, väkivaltainen etkä välitä muiden neuvoista. Koulussa Oinaat eivät opi lukemaan, koska eivät halua kuunnella muiden ohjeita. Et ole erityisen mukava henkilö. Oinas vammautuu yleensä päähän ja saa täten todella tyylikkäitä arpia tauluunsa. Oinas on vihamiehenä kiitollinen, koska hän äkkipikaisena hulluna tappaa uhrinsa välittömästi ja alkaa vasta tämän jälkeen kiduttaa ruumista. Tämä kertonee riittävästi Oinaasta.

Onnenkapine: Juoksuhauta
Onnennumero: YKKÖNEN!
Onnenväri: Veri
Motto: “Ketkä vitun muut?”
Auto: Formula 1




(Ilmoittakaa jos tämä todella olen minä!!!)

Huh huh.. Nyt on piston tunnit tältä päivää ohi. Pakralihakseen pistettiin, homma ei ollut yhtään niin kamalaa kuin sitä aluksi pelkäsi. Itseasiassa pisto ei sattunut ollenkaan, ja pistäminenkin oli helppoa. Vähän pisti heikottamaan, mutta hommasta selvittiin kunnialla. :) Perjantaina jatketaan, ihon alle pistettään. Eli siis sama kuin insuliini..

Näin tänään.. :)

Ikävä.. Sinne tahtoo takaisin.. Te ette tiä ku ette ollu sielä.. Mutta me nähdään vielä.. Me ei erota koskaan..

TUSKAA!!! Työharjottelu on lopuillaan. Maanantai aamuna pitäisi hypätä taas aina yhtä ihanan linja-auton kyytiin, ja kiitää sen kyydissä kouluun.. Ei enää ankeempaa olois ku on viis viikkua lasten kans leikkiny!!

Perjantai yhä lähempänä.

Uus tukka on aikas kiva.. Väriä ehkä jokseenkin oudoksun, mutta sika kiva se sikti on!! ;) Kuvia tulee kun löydän sen pirun piuhan.. Jesss!

Joo se on joulu ohitse.. Taino niin, miten kukanenki tykkää.. Seuraavaksi odotellaan sitten sitä niin hekumaalista uutta vuotta. Vaikka tällä hetkellä näyttää hieman huonolta kun ei tunnu missään olevan mitään.. Mutta ainahan me nerot jotain keksimme!! ;]