hämmentävää miten jotkut menneisyyden asiat vaikuttaa nykyisyyteen niin voimakkaasti. tuntuu, että niitä voi käsitellä rationaalisella tasolla ongelmitta, mutta sen lisäksi niihin liittyy jokin salattu, pimeä, halvaannuttavan kipeä aspekti, joka luo varjoa pitkälle nykyisyyteen. ne ovat kuin osa sielua: niitä ei voi leikata pois eikä niitä kykene eristämään mihinkään täsmätuhoamista varten. niitä on kannettava mukana kuin arpea. ei niitä turhaan kutsuta traumoiksi....
varmaan suurin traumojen aiheuttaja on rakkaus. tai oikeammin sen puutos. väkivalta (henkinen tai fyysinen), välinpitämättömyys, sodat, seksuaalisuus....kaikkien näiden alueiden traumat voidaan katsoa rakkauden puutteesta johtuviksi. luonnonkatastrofiien ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamat traumat taas ovat omat lukunsa. joku sanoi joskus, että ihminen voi parantua luonnonkatastrofien aiheuttamista traumoista nopeammin kuin esimerkiksi sodasta aiheutuneista, koska luonnonkatastrofeista traumatisoitunut ei ole menettänyt uskoaan ihmiseen.
ja entä kun trauma on todettu ja sen koko mustaa vyyhtiä lähtee avaamaan? no, se onkin sitten aivan toinen juttu.
Uusimmat blogimerkinnät
- jo loppui flunssassa räytyminen!! 05.10.
- ahneen palkka on vatsahaava 27.09.
- a niin kuin askel aikuisuuteen (tai ahdistuks... 22.09.
- mihin kaikkeen sitä sortuukaan ettei tarviis... 20.09.
- jälkikirjoitus 06.09.
- odottaessani että ruoka kokkaa itsensä.. 06.09.
- musavisa 22.08.
- oodi kelalle 15.08.
- työhakemusten lomassa 14.08.
- murphyn laki, osa 2 ja 3/4 07.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (49)
-
▼
2006 (80)
- ▶ joulukuu 2006 (6)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (5)
- ▶ elokuu 2006 (2)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)
- ▶ kesäkuu 2006 (8)
- ▶ toukokuu 2006 (7)
- ▶ huhtikuu 2006 (13)
- ▶ maaliskuu 2006 (13)
- ▶ helmikuu 2006 (15)
- ▶ tammikuu 2006 (1)