IRC-Galleria

joka aamu klo 9.30 pªªsen todistamaan seuraavaa tapahtumasarjaa:

herªªn infernaaliseen meteliin, kuulostaa kuin joku tekisi kuolemaa vessassa: kroaaaaah, KRAAAH GRRRRRRRR GRHAAAAAA-PTHYI!!! kuuntelen hetken silmªt kauhusta suurina, enªª ei nukuta lainkaan. kuuluu veden lorinaa. hetken pªªstª sama toistuu: krrrrrrooooaaaah, KRAAAAAAAH GRRRRRRRROUOU GRHAAAUGH-PTHYI!! sitten askeleita kªytªvªssª ja keittiºn kaappien pauketta.

kªmppikseni theered (kavereiden ja hindiª taitamattomien kesken t-rex) polttaa aivan uskomattomia mªªriª jotain intialaista, erittªin pahalle haisevaa moskaa, joka on kªªritty ruskeaan santapaperiin. jªtkª tekee ªªnistª pªªtellen kuolemaa joka aamu ennen tºihinlªhtºª, ja vªlillª tuntuu ettª kyseinen aamu on ehkª sen elªmªn viimeinen... mun kªy oikeasti sªªli poloista, mutta c´mon, jos joka aamu on noin suuria vaikeuksia saada keuhkot liikkeelle, niin oisko aika vªhentªª tupakointia!?

...ja musta tuntuu ettª kohta pyydªn ettª t-rex vois mennª vaihteeks korisemaan vaikka parvekkeelle (ja polttais ne norttinsakin siellª niin ei koko kªmppª haisis kuin rankkitynnyri). ei voi kestªª!!

kävin vaihtamassa paluulennon aiempaan, tuunkin jo 22.7 takaisin suomeen. jee! lentokentällä oli kaksi huonosti käyttäytyvää ruotsalaista, osataan sitä näemmä meuhoa lahden toisellakin puolella..... ;)

klo on 01.02 paikallista aikaa. tänään koko päivä kaupungilla, rentoutumista ja kavereita. illalla taas david fonsecaa ja silence 4:a. huomenna aamulla työhaastattelu hard rock cafe:en. materiaalinkeruu ei edisty, musafilosofian essee ei edisty, stressi lisääntyy. mitä mä teen, ymmärrä en.....

fonseca on viisas mies. ja harhainen. tuntuu lohduttavalta että joku muukin on jumissa.



kaipaan kotiin jota ei ole.

"Dead Mr. Professor,

I have been an erasmus student in your university, and (--). I wonder if u can help me.", kirjoitti eräs italialainen mario portugalilaiselle professorilleen unohdettuaan täyttää jonkun tarvittavan kaavakkeen maasta lähtiessään. ja mario-parka ihmetteli miksi professori ei vastannut mailiin... (no eihän se voi vastata jos se on kuollu, daaa... ;)

löysin tänään tummaa saksalaista leipää jostain eko-bio-kaupasta läheltä keskustaa. mahtavaa, en enää osta paikallista valkoista vehnämönjää vaan elän terveellisesti saksalaisesta melkeinruisleivästä nauttien! :)

käveltyäni kolme tuntia pitkin lissabonin litteitä liukkaita mukulakiviä koko ajan peläten koska sandaali lipsahtaa viettävältä kävelytieltä ajokaistalla vaanivan ahnaan taksin armottoman renkaan alle tulin tulokseen, että eräs ihmisen perusoikeuksista on kyllä luotettavat kengät!! ei enää lipsuvia varvastossuja, jatkossa käytän lenkkareita!!! no... tuskin nyt sentään. jatkossa kävelen autotiellä, tyyli ennen turvallisuutta.

intialainen kämppikseni koputtaa jatkuvasti oveeni ja kyselee "is this fado?" ja ei, yleensä se on jotain aivan muuta, kuten egotrippiä tai molokoa tai robbie williamsia tai... kohta hermostun, isken sille käteen jonku vaivalla haalitun fado taverna -oppaan ja käsken sen keskustaan etsimään fadoa. ihmisen perusoikeus on myös oikeus olla antisosiaalinen omassa kodissaan! eipä siinä, ihan kiva poika se muuten olis.

nyt päivälliselle. keittiössä odottaa toinen kämppis, joka ei puhu sanaakaan. ehkä mä voisin risteyttää nää kundit...?

hah! muutin eilen. siivosin kaks tuntia mun uutta huonetta, jossa polypallerot tanssi iloista ripaskaa lattialla ja paneelien paallyset oli mustana polysta ja ties mista skeidasta. hinkkasin myos ikkunat auringon porottaessa ahdistavasti niskaan (eilen oli 31 astetta, mamma mia....). alkusaatojen jalkeen totuus elamisesta opiskelija-asunnossa kahden kundin kamppiksena valkeni: polynimuria ei oo, astianpesuainetta ei myoskaan oo. vessoista puuttuu vessapaperi, pyyhkeet ja saippuat (viimeksimainitut ostin itse paikallisesta supermarketista). toisen vessan ovea ei saa lukkoon (tosin ei oo kylla tarvekaan, silla ovi on niin jumissa etta se pitaa aina kiskoa varovasti auki vessasta kasin, kovaa ei saa kiskoa, koska muuten ovenkahva irtoaa), ja toisen vessan lukkoa taas ei edes meinaa saada auki (ja tasta vessasta puuttuu ovenkahva, mutta ei sen valia, silla ovi rempsahtaa iloisesti levalleen heti kun lukon on saanut keinoteltua auki).

naista pikkupuutteista huolimatta kamppa on yllattavan hyvassa kunnossa - no, meilla kay kuulemma siivooja kerran viikossa, mika selittanee suhteellisen laadukkaan asumisen. molemmat kamppikset nain eilen vain kerran, eika toinen puhu englantia lainkaan. jeah! :D

tanaan hankin kuukausilipun metroon ja ostan itselleni vessapaperia ja muroja. ei mitn turhaa stressia.... :)

ja sieltä se löytyi!! kahden päivän tuloksettoman etsinnän jälkeen vihdoin löytyi mesta, jossa sekä a) hinta, b) sijainti, c) säännöt ja d) ilmapiiri tuntuis olevan varsin buenot. alue on keskustassa ja hyvämaineista (älkää kysykö mikä kaupunginosa, ei voi muistaa), ja huoneeni tilava ja valoisa. läheltä löytyy lihakauppa. mitä muuta sitä vois kesältä toivoa? ;)

avaimet sain käteen välittömästi, ilman vuokratakuuta tai mitään! ensimmäisen vuokran maksun kanssa on vähän hämmennystä. "maksa tänään tai huomenna tai koska haluat, mä asun tossa yläkerrassa ja oon kotona sillon tällön", sano mulle asuntoa näyttäny kundi. semmosta se on...

nyt suunnittelemaan retkeä ikeaan, ostoslista on jo tehty! :D

top 3 asiat jotka tuntuu kotoisilta:

1. bass´n helenin musa
2. pienet kaikenvariset kukat maantien laidalla
3. tuoksut

tota kolmosta pitaa vahan selittaa: yksi yllattavimmista tutuista tuntuvista asioista taalla oli jotkut tietyt tuoksut, joista tuli ihan puuntakaa mieleen joku flashback. esimerkiksi ricardon perheen vessassa tuoksuu nyt niin kuin tuoksui puoli vuotta sittenkin heikosti puhdistusaine, josta mulle heti tuli flashback siihen aikaan, kun siella istuin useamman illan puhdistamassa koiranpuremaa turvonnutta kattani. ei niita kaikkein miellyttavimpia muistikuvia... enihau, se koira suhtautuu muhun ihan coolisti, ja ma yritan esittaa urheaa sille. nayttaa menevan taydesta. ;)

aurinko paistaa ajoittain, on lamminta ja melkoisen pilvista. poutaa kuitenki.

lissabon kuittaa ja kiittaa, palataan asiaan.

istun vaatevuorten välissä ja kuuntelen musiikkia. pakkaamisessa on luova tauko, fiilistelen viimeisiä hetkiä. tekis mieli lähteä jo.

vatsassa on perhosia.... :P

wou, nyt tosiaan alkaa tuntua siltä että taas kohta lähdetään... kävin jo himassa läpi kesämekkoja: ton otan, ton jätän (miten mä ikinä oon tämmösen ees ostanu, ihan kaamee säkki!!). systeri kyselee kautta rantain mitä kaikkia vaatteita aion jälkeeni jättää, että josko sieltä joku huppari olis lunastuskunnossa...

ei vitsi, välillä oon ihan fiiliksissä, välillä mielen valtaa haikeus... eilen ajattelin kavereiden kanssa kahvitellessani kuinka helposti sitä itseään ilmaiseekaan suomeksi. kohta olen taas suloisen ignorantti kaikesta ympärillä keskusteltavasta, tietämättömyys on kyllä maailman lahja! ;)

5 days and counting. nyt vaan kieli keskellä suuta etten innostu liikaa ja jää auton alle. :P

nyt on elämässä sellainen tilanne, että olen saamaton, sietämätön ja surullinen. saamattomuus näkyy lähinnä tenttiinluvussa, joka on viimeisten päivien aikana hiponut absoluuttista nollapistettä. ei huvita. ei kiinnosta.
sietämättömyys näkyy ja tuntuu muussa olemisessa: haluaisin käpertyä kuoreeni, irvistellä peilikuvalle, olla ilkeä niin itselle kuin muille. olla sietämätön, valittaa, ruikuttaa, raivota.
...mikä taas johtuu surullisuudesta. lähtöhaikeutta, koti-ikävää paikkaan jota ei ole. nomadisielut yleensä kantaa kotia mukanaan, sisällään. musta tuntuu että mun sisällä on vain sietämättömyys.

huh, kevät on rankka. tekis mieli raivota.