IRC-Galleria

istun aulassa tietokoneella hoitamassa maileja. pitàisi hoitaa paljon muutakin, mutten taida jaksaa. sain vihdoin farkut peseytymààn, olin kytànny pesukoneen vapautumista jo toista pàivàà. keittiòstà kaikuu giacomon nauru mutta muuten on hiljaista. taivas viskoo vettà harvakseltaan, tuntuu kuin koko kaupunki odottaisi jotain....

jossain on ikkuna auki. viileà tuulenhenkàys tuntuu jatkuvana viimana paljaissa kàsivarsissa, en kuitenkaan jaksa hakea huoneesta pitkàhihaista. laiskuus on vàlillà niin vapauttavaa. massimiliano kàvelee ohi ja huikkaa iloisesti ciao:n. kàànnàn pààtà hiukan ja hymyillen toistan tervehdyksen.

pààssà soi gloria estefanin hoy: "sinà olet pohjoiseni, olet etelàni, huomenna nàen sinut uudelleen..." ajatuksissa pyòrii pakkaaminen, huomenna illalla edessà on 14h junamatka prahaan, mitàhàn ihmettà sità tekis koko matkan...? kuuntelen varmaan ipodia kunnes silmàt kààntyy nurin. ;)

asako ja giacomo saapuu aulaan sààtàmààn làppàrillà. kuuluu italiankielistà kinastelua, kumpikaan ei sano mulle mitààn.

eilen oli bileet, tànààn on bileet, prahassa on bileet ja kun tuun takaisin, on taas bileet. sen jàlkeen en kyllà poistu kotoa moneen pàivààn, piilottelen jossain peiton alla kunnes huonekaveri epàilee ettà oon sairas ja làhtee maalle maanpakoon.

olispa jo toukokuu........

kàvin veronassa, jota oli tituleerattu "yhdeksi italian kauneimmista kaupungeista", kuten làhes kaikkia muitakin kaupunkeja. alkaa vàhitellen tuntua, ettà italiassa ei muita ookaan kuin yksià kauneimmista kaupungeista. ;) se, mikà veronassa oli absurdia, oli romeon ja julian ympàrillà leijuva hypetys. kàvin julian haudalla, sekà julian kotona, joka pursui turisteja. vain italialaiset osaa rahastaa naisella, jota ei oikeasti oo edes ollu olemassa!! :D

verona oli vàhàn vàljempààn rakennettu kuin firenze, muuten suhteellisen samanlainen. joki ja vanhoja taloja. tosin veronan talot ei ollu niin vanhoja eikà niità ollu yhtà paljon kuin firenzessà, ja elàmà muutenki vaikutti normaalimmalta veronassa. jos pitàis valita kaupunki italiasta mihin muuttaisin, saattaisin valita veronan. siellà yksi joenvarsikatu puineen ja autojen parkkipaikkoineen toi niin elàvàsti mieleen tòòlòn, ettà jos vàhàn yritti, saattoi hetkisen kuvitella olevansa taas helsingissà.

tànààn on ollu ihanan aurinkoinen pàivà. tàstà samaisesta syystà sitten aamupàivàllà sivelin itseeni kerroksen aurinkorasvaa (kertoimella 15) ja painuin puistoon loikoilemaan nurtsille. lueskelin siinà kirjaa ja kuuntelin musiikkia, ja parin tunnin tehogrillin jàlkeen palasin kotiin - vain todetakseni, ettà selàssà olevista, juuri ja juuri havaittavista rusketusraidoista huolimatta olen yhtà valkoinen kuin ennenkin. suomalaisuus rockaa... ;)

mà en oikein ymmàrrà millon mun kurssit alkaa. niiden pitàis alkaa tànààn, mutta kun raahauduin aamulla innosta puolikuolleena luennolle puoli kymmeneksi, siellà ei ollu ketààn. istuin siinà sitte hetken, jàlleen musiikkia kuunnellen, ja làhdin pois. ehkà ensi viikolla onnistaa.

tàhàn loppuun vielà runo ala-asteen biologiankirjasta, kertonee sudenkorennon ensivaiheista:

"armas oli pàivà meille
aallon alla syntyneille
jotka toukan tunnossaan
ilmaan nous iloitsemaan."
(aaro hellaakoski)

àlkàà kysykò miks mà muistan ton...

venetsiassa pààsiàistà en oo oikeen edes huomannu. se on varsin kummaa ottaen huomioon, ettà eletààn kuitenki katolisessa maassa... mut ehkà turistit on tàrkeàmpià kuin paavi. oltiin lauantai-iltana parin kreikkalaisen kanssa basilica di san marcossa messussa joskus iltamyòhààn. koko basilica oli sisàltà valaistu ja tàynnà ihmisià. pappi luki jotain jammajaamaa, mutta mà keskityin ihailemaan miljoonia ja taas miljoonia kultaisia mosaiikkeja kirkon katossa, pylvàissà, kàytàvillà, kupoleissa..... ihan mieletòn paikka!!! sen jàlkeen kuunneltiin vàhàn aikaa piazzalla live-musiikkia (joku hissimusatrio soitti), ja mun tuli niin ikàvà mun saksofonia ettei oo tosikaan. mutta kuitenki tiedàn, ettà ikàvà haihtuis sillà hetkellà kun saisin sen kàsiini enkà enàà osais soittaa muuta kuin muutaman apean tròòt-àànen.

firenzen jàlkeen venetsia tuntuu....liian tàydeltà. turistit vaan lisààntyy ilmojen làmpenemisen myòtà, nyt on jo vaporetoissa niin tàyttà ettà alkaa tosissaan olla vaikeaa pààstà pois oikealla pysàkillà. suunnittelen matkaa prahaan, kaipaan taas jo pois tààltà......

oon viimeiset pàivàt ollu niin vàsyny, ettà mun henkinen vireystila on roikkunu jossain lobotomian ja kooman vàlillà. ja kun lisàksi oon kàvelly niin paljon ettà jalat on ihan soosia, ei oo ihmekààn ettà vàlillà itkuraivarit turistien seassa on làhellà. àlyttòmàn kivaa on ollu, mutta tekee ehkà ihan hyvàà olla ees yks ilta ihan vaan tàllee kotona tekemàssà tekemàttòmià tòità ja nukkumassa. ;)

kohta alkaa toinen eli viimeinen periodi luentoja, pitàis kehittàà jotain opiskeltavaa. :P

vitsi tàà on vielàkin kauniimpi kaupunki kuin venetsia!! ja tààllà asuu oikeita ihmisià!! ja tààllà on autoja!!! oon tànààn onnistunu melkein jààmààn auton alle, kun jotenkin koko kapistukset tuntuu niin absurdeilta... tààllà italialaiset nàyttàà italialaisilta, venetsiassa ne nàyttàà...no, niinkuin niità olis laimennettu vàhàn. venetsian italialaisten tyyli on vàhemmàn tyylikàs, niiden ulkonàkò on vàhemmàn tyypillinen (lue: vaaleampi), ne kàyttàytyy vàhemmàn latinosti - joka ei vàlttàmàttà oo mikààn huono asia. :)

tànààn on kàyty medicin museossa, haahuiltu pààttòmàsti ympàri katuja, ja shoppailtu. oon ostanu koruja, kengàt (uskokaa tai àlkàà, mulla oli ihan oikeesti tarve nàille kengille! ;), laukun, hupparin ja vàhàn tuliaisia. niin mukavaa kuin mammonan kuluttaminen onkin, pàivàn paras anti lòytyi kuitenki sarjamurhaajamuseosta. se oli ihan loistava!! kuunneltiin puolitoista tuntia nauhoitettua selostusta viiltàjà-jackistà lapsentappaja-fishiin, ja vàlissà oli valaisevaa infoa milloin mistàkin rikoksenratkaisutavasta. kaikkien unettavan samanlaisten "korkeakulttuurimuseoiden" jàlkeen tàà museo oli aivan ainutlaatuinen!!

huomenna olis tarkoitus kàydà uffizissa ihastelemassa taidetta - jàlleen, ja kiivetà tuomiokirkon tornin kaikki yli 400 rappusta.

menin alakertaan meidàn konsertti/kokoontumissaliin kuuntelemaan musiikkia. siinà omena suussa jàrjestelin ipodia ja kànnykkàà keskenààn riviin sohvalle mun viereen, kun tàn kommuunin yllàpitàjà, katolinen padre tuli huoneeseen. kàytiin seuraavanlainen keskustelu:

"aaa! tuleeko toi omena suomesta?"
"ei, tàà tulee tosta làhikaupasta."
"onko teillà suomessa omenoita, ihan suomalaisia omenoita?"
"joo, on sekà punaisia ettà vihreità, mà pidàn enemmàn punaisista."
"mitàs muuta teillà kasvaa? mansikoita?"
"mansikoita joo, ja sitte muun muassa niità lilan vàrisià pienià hedelmià (ei mitààn hajua mità luumu on italiaksi)"
"luumuja!"
"joo"
(seuraa hetken hiljaisuus, jonka jàlkeen padre kysàisee mietteliààsti):
"ootko sà kristitty?"

multa ehkà nyt jài ton ajatuksenjuoksun punainen lanka lòytàmàttà, mutta mà en vaan kàsità miten arvon padre pààty hedelmistà kristillisyyteen. tai ehkà mun omena muistutti sità eevasta... how nice. ;)

ihan uskomatonta miten kokonaisvaltaisesti pystyy rentoutumaan kun makaa jossain silmàt kiinni musiikkia kuunnellen. tàydellinen henkireikà tàstà kaikesta, nyt jaksaa taas paremmin. mun viimeisin tenttikirja julisti mahtipontisesti, ettà historia ei luo musiikkia, musiikki luo historiaa. yksilòhistoriatasolla joskus joku biisi kolahtaa vàlittòmàsti, ja siità hetkestà làhtien se saa erityismerkityksen. mutta useimmiten musiikki juurtuu vàhitellen siihen aikaan ja maisemaan jossa sità kuuntelee, ja siità tulee kuin huomaamatta osa henkilòkohtaista historiaa. tànààn oon musiikkia kuunnellessani ollu helsingissà. oon nàhny kuvia paikoista ja ollu tilanteissa, joita en edes muistanu, ja osa niistà tilannekuvista on ollu valokuvamaisen tarkkoja. muistan jopa mità niissà tilanteissa ajattelin, mità silloin tunsin. pàànsisàinen valokuva-alumi tunnekartalla maustettuna. mahtavaa!!

juuri nyt on kovin ikàvà helsinkiin............................

top 3 biisit joita kuunnella sateisena pàivànà:

-bach: air
-u2: electrical storm
-francesco de gregori: buonanotte fiorellino


top 3 làhipàivien àrsyttàvimmàt asiat:

-tentti, joka lykkààntyy jo kolmannelle pàivàlle koska kuulustelija on orgasinointikyvytòn urpo!!
-làpimàràt kengàt
-hc-pitkàt jonot ruokakaupoissa


top 3 parasta asiaa, johon heràtà aamulla:

-vapaapàivà
-vaimea pianonsoitto alakerrasta
-auringonpaiste


top 3 kàtevimmàt:

-valmiiksi pussitettu salaattisekoitus (vain vihreà salaatti, muut saa lisàtà ite ;)
-oikopolut joita turistit ei tiedà
-mun ja mun huonetoverin tyònjako siivouksessa: se vie roskat ja mà imuroin. asiasta ei oo koskaan edes keskusteltu! :D


top 3 toimimattomimmat:

-italialainen tenttijàrjestelmà
-mun huoneen netti
-rahankàytòn sàànnòstely.....

mulla oli tànààn tentti. tai siis olis pitàny olla. saavuin paikalle kaiken taiteen sààntòjen mukaan klo kymmeneksi, ja istuuduin muiden seuraan odottamaan professoressaa. no, kun tàti saapui, ensimmàinen kommentti oli: "voi kun teità on paljon (oli joo, tosi paljon, 15!!), tànààn mà kuulustelen 10 ja huomenna loput". samalla kun mà yritin ymmàrtàà tàdin sekavasta artikulaatiosta mistà oikein on kysymys, 14 innokasta italo-opiskelijaa oli jo tappelemassa ilmoittautumislistan kymmenestà paikasta (netissà ollu tenttiinilmoittautumislista olikin nàemmà ollu suuntaa-antava...), ja mà jàin auttamatta ulos. no, ajattelin siinà sitte ettà ehkàpà kysàisen siltà tantalta ettà josko se vois àkkià kuulustella mut siihen loppuun, muhun ei kauaa aikaa menis. kahvitauolla uskaltauduin kysymààn asiaa, ja vastaus oli jyrkkà EI. tànààn kymmenen, huomenna loput. trrrrksh! eli huomenna takaisin samaan paikkaan klo kymmeneksi. voi hemmetin kuustoista tàtà tenttimeininkià!! pakkoko kaikki opiskelijat on tentata suullisesti!? organisois yhden kirjallisen tentin ja sitte kaikki olis paljon onnellisempia! grrrrrrrr...

raahauduin avautumaan asiasta ricardolle ja sen jàlkeen luennolle. ennen luennon alkua luennoitsijasetà kàvi lykkààmàssà pòydàlle kasan monisteita, joista sai luovasti yhdistellà itselleen oopperan libreton. juuri luennon alussa samainen ukkeli sitten ilmaantui salin ovelle vàhàn anteeksipyytàvàn nàkòisenà - matkalaukun kanssa. "anteeksi, mun on ihan pakko mennà... tànààn ja huomenna ei oo luentoja, nàhdààn lauantaina klo 9. ciao ciao!!" :D


musta on tànààn tullu tàti. tervetuloa maailmaan, pikkuinen... <3

...mellan espanja ja portugali. pieni huone, jossa suuri valkokangas, puolet paikallaolijoista oli espanjalaisia ja puolet portugalilaisia. ja sitten olin minà. :) en tajunnu italialialaisen mertarannan selostuksista mitààn muuta kuin sanan "larsson larsson", kyseinen heppu kun sattui pelaamaan espanjan puolella. portugalin hàvitessà (ja espanjan siis voittaessa) puolet mun kavereista oli ihan masentuneita, toinen puoli oli onnensa kukkuloilla. mua huvitti. ;)

huomenna tentti klo 10 aamulla. pitàis mennà nukkumaan mutta ei yhtààn huvita... antaiskohan professoressa mun kàyttàà sanakirjaa...? eihàn mun musiikkikriittinen ajattelu oo millààn lailla kytkòksissà mun kielipààhàn (valitettavasti, muuten oletettavasti osaisin italiaakin paremmin), joten jos oikein intàn niin ehkà saan luvan...? :P

voi miks mä otsikoin tän tekstin tolleen!? mansikkahyvästä tulee välittömästi mieleen unicafén jälkiruoat, joista joka toinen on joku "hyvä" ja joka toinen joku "yllätys". yleensä hyvä ei oo ollenkaan hyvää (kerran se oli kipollinen jotain äkkimakeeta töhnää, joka ulkonäöstä päätellen yritti jäljitellä riisifruttia), ja yllätys on erittäin negatiivinen yllätys.

joten täniltainen mansikkahyvä oli siis unicafén mittapuun mukaan kaikkea muuta kuin "hyvää", se oli fantastista!!! :D ja kas näin se tehdään: otetaan kaksi rasiallista suuria punaisia kiinteitä mansikoita, paloitellaan ne pienemmiksi, heitetään sekaan vähän sokeria ja sekoitetaan. seuraavaksi kaadetaan joukkoon noin kolmisen lusikallista aceto di balsamico:a, eli eräänlaista makuetikkaa, ja annetaan muhia jääkaapissa kymmenisen minuuttia. tuloksena saatu mansikkasössö syödään sitte paikallisen maustamattoman timmin tuorejuuston kanssa. tää herkku menee ehdottomasti top 3 parhaimmat jälkiruoat -listalle!!

tänään satoi vettä ja ukkosti. kastuttiin läpimäriksi letician, olegin ja domenicon kanssa, tietää hyvää mun flunssalle. oon tullu tulokseen että tää flunssa on joku suomalainen virusversio (sain tän pikkusiskolta), koska mun pari viikkoa sitte sairastama flunssa oli selkeesti italialainen. italialainen kipeyttää kurkun tehokkaasti, mut suomalainen ei. sen sijaan suomalaisessa flunssassa nenä on non-stop-tukossa, joten syöminen voi olla hengenvaarallista... no, parempia aikoja odotellessa. ;)