IRC-Galleria

oon jo pari päivää ollu aivan koukussa. addiktion on aiheuttanu volver-elokuvasta tuttu tango volver (tai oikeastaan elokuva on nimetty kappaleen mukaan, joten elokuva on biisistä tuttu ;), jonka estrella morente laulaa. ja miten laulaakaan! hiukan käheässä, tuskantäyteisessä äänessä on karismaa niin paljon, että iholla kulkee non-stop kylmiä väreitä ja hengitys meinaa salpautua. kappaleen intensiivisyyden täydentää akustinen kitara ja rytmikkään taputuksen klap-klap.

coelhon yksitoista minuuttia nousee jälleen parin aikaisemman coelho-pettymyksen jälkeen aivan ykköseksi. miten joku voikaan osata kirjoittaa niin yksinkertaisesti mutta samalla niin lumoavasti...? volver päivisin ja yksitoista minuuttia iltaisin - älä pakahdu pieni sydämeni!


I imagine the flickering
of the lights that in the distance
will be marking my return.
They're the same that lit,
with their pale reflections,
deep hours of pain
And even though I didn't want to come back,
you always return to your first love
The tranquil street where the echo said
yours is her life, yours is her love,
under the mocking gaze of the stars
that, with indifference, today see me return .

To return ,
with withered face,
the snows of time
have whitened my temples.
To feel... that life is a puff of wind,
that twenty years is nothing,
that the feverish look,
wandering in the shadow,
looks for you and names you.
To live...
with the soul clutched
to a sweet memory
that I cry once again

I am afraid of the encounter
with the past that returns
to confront my life
I am afraid of the nights
that, filled with memories,
shackle my dreams.
But the traveler that flees
sooner or later stops his walking
And although forgetfulness, which destroys all,
has killed my old dream,
I keep concealed a humble hope
that is my heart's whole fortune.

To live... with the soul clutched
to a sweet memory
that I cry once again