IRC-Galleria

Koulut on loppumassa, ja kesäloma alkamassa. Voiko siis olla ihanampaa? Tässä gallupissa kysellään tästä kuluneesta lukuvuodesta.

A) OPETTAJAT

1. Oliko sinulla ihania opettajia? - nojaa..
2. Millainen luokkavalvojasi oli? - tiukkis.
3. Kiusasitko tai haukuitko jotain opettajaa? - kai ny!
4. Haluaisitko saman luokanvalvojan ensi vuonnakin? - no e
5. Ihastuitko johonkin opettajasi? - joo, jokaikiseen!

B) TUNNIT

1. Myöhästyitkö jostain tunnista? - jju
2. Mikä oli kiinnostavin tunti tänä lukuvuonna? - emmätiä
3. Mikä oli ärsyttävin tunti tänä lukuvuonna? - kemia tai fysiikka
4. Heitettiinkö sinut tänä lukuvuonna pois luokasta? - nei
5. Kaaduitko tuolista? - enn

C) KOKEET

1. Mihin kokeeseen lunttasit? - en mihkää
2. Mihin kokeeseen luit enite? - no en tiärä
3. Mikä oli tämän lukuvuotesi huonoin numero? - 5
4. Mikä oli tämän lukuvuotesi paras numero? - kai joku kasilla alkava
5. Mikä oli tämän lukuvuotesi ensimmäisen jakson keskiarvo? - no en muista

D) LÄKSYT & RETKET

1. Mikä oli tämän lukuvuoden paras luokanne retki? - inzellll
2. Mikä oli tämän lukuvuoden huonoin retki? - se vaellusretki björköbyhyn vai miten se ny sitte kirjotetaankaan..
3. Montako läksyn unohdustä tänä vuonna? - no en yhtää, ku ei meiltä mitää läksyjä tarkisteta ;)
4. Pystyitkö huijaamaan tänä vuonna opettajaasi, että teit läksysi? - joojoo
5. Teitkö yleensä läksyt heti koulun jälkeen vai vähän ennen nukkumaanmenoa? - sitte ku huvitti (eli en koskaan :'D)

E) TODISTUS

1. Mikä on mielestäsi kevät todistuksen keskiarvo? - surkia se ainaki on
2. Mistä mielestäsi saat huonoimman numeron todistukseen? - historia?
3. Mistä mielestäsi saat parhaan numeron todistukseen? - hmmm. äikkä kai
4. Odotatko parempaa vai huonompaa, kuin edellisen todistuksen keskiarvoa? - huonompaa (:
5. Pidätkö todistuksista? - en todellakaan

F) KEVÄTJUHLA

1. Aiotko esittää kevätjuhlassa? - en onneks
2. Mitä aiot pukea kevätjuhlaan? - ei onneks oo kevätjuhlaa
3. Odotatko enemmän todistusta kuin ruusua? - emmä mitää odota ku vaan et kesäloma alkaa
4. Onko kevätjuhla järkevä? - ei, siks meillei sitä ookkaa :D
5. Tuleeko vanhempasi kevätjuhlaan? - no ei sitä edelleenkään oo

G) TULEVAISUUS

1. Aiotko panostaa ensi vuonna enemmän kouluun? - jeep
2. Kysymys kuuluu vain 9 LK. Oletko menossa lukioon vai ammattikouluun? - lukiossa ollaan
3. Odotatko paljon ensi lukuvuotta? - e
4. Pysyvätkö kaverit rinnallasi mielestäsi? - jju
5. Toivottavasti menestyt ensi lukuvuotena, eikö niin? - toivotaan

Piditkö gallupista? - nei

vähäkö on helvetin tylsää. vähäkö join yhen kaljan. vähäkö me lähetään ny kai kirkolle. vähäkö siellä ei oo ketään.

VÄHÄKÖ oli pelottava ampiainen ;)

Jälleen kerran ihanan aamupalan jälkeen lähettiin vuokraamaan läheiseltä huoltsikalta pyöriä meille neljäks päiväks. Mä sain tosi upeen mustavihreen pyörän, jossa oli jopparilla sellanen laukku, johon Pete sitten innokkaana pisti varmaan viis lukkoa ja työkalut, juhuu. No, ajettiin ne pyörät haussin taakse ja tukittiin ne tiiviiseen riviin.

Kymmeneltä lähettiin kohti Bad Reichenhallia bussilla. Tällä kertaa bussis oli ihan mukavan viileetä ja päästiin istumaanki, toisin ku ekana päivänä. Se bussi jätti meidän jonku joen viereen, jossa oli justiin siinä kohdalla sellanen pieni kyhätty putous. Siitä sitte käveltiin kohti suolakaivosta nimeltä Die Alte Salinen. Pete piti meille pienen (pienen ja pienen..) infopaketin kyseisestä kaupungista. Sit mentiin sisälle Die Alte Salineen, jossa opas kerto meille iloisesti saksaksi rallattaen kyseisestä kaivoksesta. Tuijotin sitä varmaan suu auki ja silmät sirrillään suuripiirtein, en tajunnu sanaakaan koko neidin puheista. Ku se piti tauon pulputuksestaan, Pepsu käänsi meille oleellisemmat tiedot. Sitte lähettiinki tutustumaan suolakaivokseen sellaseen vaivaiseen 9 metrin syvyyteen.

Me saatiin maistaa sitä vettä, mitä sieltä suolakaivoksesta tihku ja voi hitto, ku se oli pahaa! En oo ikinä maistanu mitään niin suolasta, hyijje. Me kierrettiin maan alla 10 asteen lämpötilas T-paidat päällä, hytistiin ja kuunneltiin sen oppaan saksaa. Ei mulle sieltä maan alta mitään erikoista oikeestaan jääny mieleen... Mut sit ku lähettiin sieltä, niin se opas jako meille pikkuset suolapurkit, jotka me very happy hymy huulilla otettiin vastaan.

Sieltä me sit lähettiin tutustumaan Bad Reichenhallin keskustaan. Kierreltiin siellä vissiin jotain pari tuntia, käytiin syömäs pitsaa (ilman Miian saksan taitoja me ei oltais selviydytty tostakaan syömisestä) ja mä ostin itelleni farkkusortsit.

Puol viideltä me lähettiin bussilla takas Inzelliin. Haussilla meillä oli hetki aikaa vaihtaa vaatteita ja käydä vessas, ku sitte puol kuudelta lähettiin pyörillä Frillenseelle, joka on järvi melkeen kilometrin korkeudes. Ensin mentiin verkkasta vauhtia koko matka sinne, mutta sitte ku tuli aika nousta sitä saakelin vuorenrinnettä ylös pyörällä, tuli seinä vastaan. Mun kunto ei todellakaan oo mitään huippuluokkaa ja me sitte pienen porukan kans käveltiin taluttaen pyörää ylös. Jotku parempikuntoset jakso pyöräillä sen helkutin jyrkän mäen ylös asti. Oon vähä kateellinen niille. No, me kuitenki selviydyttiin sinne järvelle ja ihasteltiin maisemia ehkä viis minuuttia, ku jo lähettiin takas. Olipa siinäki turha reissu. Ennen lähtöä me kuitenkin vedettiin yks viinirypälepaketti tyhjäks Anitan, Merikan, Heinin, Miian ja Anna-Tuulian kans, oli meillä hauskaa, ku ne rypäleet katos niin nopiaa :'D Nojoo, sit lähettiin meneen alamäkeen pyörällä ja voi luoja mikä adrenaalinpurkaus muhunki tuli ku viiletettiin sitä mäkeä alas. Enpä paljoo polkenu paluumatkalla.

Oltiin varmaan puolitoista tuntia myöhäs ruokailusta, mutta henkilökunta oli silti iloisia, kuten aina ku me mentiin sinne. Alkukeittona oli muistaakseni jotaki kanakeitolta tuoksuvaa ja pääruokana kanaa ja täytepastaa. Loppuilta on taas hämärän peitos, viimenen lause mun matkapäivikses on "Mun on kauhee väsy..."

Seittemältä kömmittiin paksujen peittojemme ja ällöjen untuvatyynyjemme uumeneista ylös ja kaheksalta syömään aamupalaa. Meinasin pyörtyä onnesta huomattuani, kuinka IHANIA meidän aamupalasämpylät oli. Myöhemmin me ristittiin ne "ihaniksi, rapeiksi sämpylöiksi", tuli niitä ostettua meidän Saksan kotiakki. Meinasin mä niitä tänne Suomen kotiakki tuoda, mutten sitte kuitenkaan muistanu.

Yheksältä lähettiin kiertään apostolinkyydillä "tota isoa kiveä", kuten Pepsu tämän ilmaisi. Eli siis Alppien yhtä vuorta Falkensteinia. Se lenkki oli 6 kilsan pitunen ja kävelyvauhti oli suorastaan "päätähuimaavaa". Eli siis käveltiin verkaalleen ja otettiin lots and lots of kuvia. Siellä mettikös meni sellanen kiva puro, jonka vesi oli niin puhdasta, että sitä pysty juomaan. Meitä vastaan tuli pari koiranulkoiluttajaa ja me ihmeteltiin, kuinka hyvin noi saksalaiset koirat oli koulutettu, ku ne oli vaan vapaana eikä ees meinannu tulla edes haistelemaan meitä.

Meillä meni sellaset kolme tuntia tolla reissulla meidän kävelyvauhdilla ja sit mentiin käymään maauimalalla. Vesi oli aivan hel..skatin kylmää, mut pitihän sinne tietysti jalkansa tukkia. Siinä sitte pohdittiin viidestään varmaan puoli tuntia, et mennäänkö syömään johonki vai mennäänkö ostaan jotaki ruokaa haussille ja syödään siellä. No lopulta me päädyttiin hakeen Edekasta muutama sämpylä sun muuta syötävää ja suunnattiin Stefanielle. Hämmästeltiin, kuinka NOPEESTI me opittiin kulkeen Inzellis, vaikka me oltiin oltu siellä vasta vajaa vuorokausi. Se vaan oli niin yksinkertanen kaikkine pikkuteineen, että ongelmia ei juurikaan ollu. Ja sitä paitsi, jos me oltais eksytty, olis pitäny ettiä yhtä tiettyä ristiä ja suunnata suoraa sitä päin.

Se risti nimittäin oli pystytetty yhen luistelijanuorukaisen (21-v), joka oli kiivenny sinne ja tippunu sieltä sitte. Löydettiin myös maasta muistomerkki ja mulla tuli aina haikee olo, ku kattoin kaikkia niitä ristejä siellä vuoren huipuilla.

Illemmalla mä hoksasin Anitan, Miusin ja Heinin huoneen yhen ikkunan takana olevan pienen tasanteen, jonka päälle mä tietysti tukin istumaan. Alettiin kutsua sitä "Riinan" tai "Rinden" tai "Rinchensteinin" tai minkätahansa mun nimestä väännetyn ikkunaksi. Siellä mä vietin paljo aikaa koko reissun ajan, kuuntelin musiikkia, kirjotin päivistä tai puhuin puhelimes. Mun on todella ikävä sitä ikkunaa...

Illalla sitte saatiin alkukeittona nuudelikeittoa. Se oli tosi hyvää. Salaatin jälkeen saatiin lautaset eteemme, jossa oli ranskalaisia ja kanapihviä. Tosi nammm. Ruuan jälkeen mentiin haussille. En ny muista alkoko meidän kortinpeluuhullutus tänä päivänä, mutta jotain me vielä sekoiltiin ennen nukkumaanmenoa. Mut siitä kortinpelaamis-hulluudesta sitte myöhemmin.

Lento lähti Vaasasta klo 6.10, mutta kentällä piti olla jo 5.10. Siitä syystä "hyvin nukuttujen, neljän-viiden tunnin" yöunien jälkeen piti herätä jo puol neljältä. Olin vähä sekasi aamulla :D

Äitee lähti viemään mua Vaasaan, ja automatkalle liittyi myös Miusi matkalaukkuineen. Lentokentällä Pepsu sitte anto meille matkalipputulosteet, ja niitten ja passin kans me mentiin lähtöselvitykseen. Kyllä poka jännitti, eka kerta ku oli tuo. Matkalaukku ei kuitenkaan painanu laisinkaan liian paljo. No sitte piti vielä mennä sen "piippi-koneen", eli turvatarkastuksen läpi. Mulla ei luojan kiitos piipannu, pidätin oikeen henkeäki, ku menin siitä läpi :'D Merikalla piippas, hahhaa!

Vaasasta lähettiin sitte Helsinkiin Finnairin koneella. Istuin Merikan vieres ja me siinä aivan paniikis ja hermostuneina höpötettiin ja naurettiin toisillemme, ennen ku kone nousi ilmaan. Molemmat oli aivan kauhuissaan, ku kone yhtäkkiä lähti kiihdyttämään kauheeta vauhtia kiitoradalla ja sit lopulta nousi ilmaan :'D Me ei ehditty oleen lentokorkeudes ku ehkä jotain 5-10 minuuttia, ku kone alko jo laskeutua Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ja taas oltiin aivan paniikis.

Seittemän jälkeen oltiin siis Helsingis, siellä sitte ventattiin jatkolentoa Müncheniin jotain tunnin verran muistaakseni. Sillä lennolla sain istua yksin ikkunan vieres. Lento kesti pari tuntia, mä luin ja kuuntelin musiikkia. Me saatiin lentoemänniltä ällöä leipää, mut muut syötävät ja juotavat oli ihan siedettäviä.

10.30... tai anteeks 9.30 oltiin Münchenin lentokentällä. Saksassa kello kun on tunnin jäljes Suomen ajasta. Saatiin laukut, ja lähettiin lentokentän sisäpihalle. Matkalla sinne oli aivan ihania sellasia liukuhihnoja, mitä isois kaupois on. Ku käveli niitä pitkin, niin näytti ku olis juossu :'D Jätettiin laukut sisäpihalle ja Pepsu vahtimaan niitä. Sitte saksalaiseen S-Marketin korvikkeeseen Edekaan ostamaan pahoja kolmioleipiä.

Münhenista lähettiin metrolla... Öö, mikäs sen paikan nimi olikaa? No emmä ny justiin muista, mutta kumminki mentiin johonki metrolla ja siellä vaihdettiin junaan, joka vei meidät Traunsteiniin. Meidän oli tarkotus lähtee heti seuraavalla bussilla Inzelliin, mutta oltiin valitettavasti samaan aikaan liikkeellä ku millon saksalaisilla loppu koulu ja ei sitte mahduttukaan sinne bussiin kaikkine tavaroinemme. Ootettiin tunnin verran seuraavaa bussia ja sitte lyhyt, mutta pitkältä ja hiostavalta tuntuva bussimatka maailman kauneimpaan paikkaan, Inzelliin.

Majotuttiin Haus Stefaniehen viiden hengen kaksioon Merikan, Miuhun, Anitan ja Heinin kans. Katteltiin ikkunoista pihalle, ihailtiin Alppeja suoraan meidän kattoikkunasta ja voivoteltiin, ku on niin kuuma, tais olla jotain25 astetta sillä hetkellä. Lyhyen alkusaarnan jälkeen by Pepsu, Jarkko & Pete me saatiin lähteä tutustumaan Inzellin keskustaan. Olihan siellä nähtävää, ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Kuvia tuli otettua. Mä ihastuin paikallisiin taloihin niin paljon, että lupasin melkeen heti ensimmäisellä sekunnilla meneväni sinne uudestaan. Ja tuon lupauksen mä ihan oikeesti aion pitää, mutta sitä en tiiä, koska se totetuu. Kuka ostais mulle lipun?

Puol seittemän me mentiin syömään. Kyseisen Haus Stefanien pitäjäperhe piti ihan siinä tien toisella ravintolaa pystys sen maailmankuulun Inzellin pikaluisteluradan kyljes. (Btw, Pepsu on kuulemma tullu siellä seittemänneks Olympialaisis 16-vuotiaana pikaluistelus, näin mulle kerrottiin.) Tää kyseinen ravintola oli auki oikeestaan auki vain meitä varten, koska se joutuu kesäkuun alus väistyyn rakennustöiden tieltä. Sen pikaluisteluradan päälle rakennetaan urheilustadion, koska muuten siellä ei saa pitää enää kisoja. No, itse pääasiaan: ruokaan. Oltiin vähä haltioissamme, ku se vanhin täti henkilökunnasta kanto meidän pöytään pienet alkukeittoannokset (juoman tilaamisen jälkeen tietysti). Se oli munanvalkuaiskeittoa ja tosi hyvää. Alkukeiton jälkeen käytiin hakees salaattia. Sitä siinä sitte syötiin, kunnes meidän eteen kannettiin valtavat annokset pasta bolognesea. Mä tuijotin sitä annosta hetken suu auki. Mutta sitte se tuliki syötyä kaikki ja mahat täynnä me sitte laahustettiin takas Stefanielle.

Loppuilta on täs vaihees hämärän peitos, mut ku mä tutkin tätä mun siellä kirjottamaa matkapäivistä, niin siinä kerrotaan, et "juteltiin hetki ja mentiin nukkumaan, ku päivä oli ollu niin pitkä...". Kai tuota sitte pitää uskoa :)

tulee ikävä teitä<3

Mene kännykkäsi puhelinluetteloon:

Onko 1 puhelinluettelossasi oleva sinulle sukua?
- eijjole

Voisitko kuvitella olevasi yhdessä henkilön kanssa, joka on 10 puhelimesi luettelossa?
- no e

Onko 5 puhelinluettelossasi oleva sinulle läheinen?
- juujuu :)

Milloin viimeksi näit viimeksi henkilön joka on luettelossasi 7?
- eileen vilaukselta

Kuka on 11 henkilön nimi luettelossasi?
- ella

Mitä sanoit viimeksi 13 henkilölle luettelossasi?
- no emmuista

Oletko haukkunut henkilöä, joka on 18 luettelossasi?
- enooo

Onko henkilö, joka on 8 luettelossasi, sinun ystäväsi?
- ei

Oletko ihastunut henkilöön, joka on 15 luettelossasi?
- no e

Minkä näköinen on 34 luettelossasi oleva?
- semmonen nätti :D

Minkälainen on luonteeltaan 9 luettelossasi oleva?'
- sellaanen ok :p

"Tää haisee hyvältä, mut jozkuz hyvältä!"
;)

p.s. 83 ja 86 ;)<3

vavavappu! <3
tuloo oleen parastaaa! <3