Astuit huoneeseen
istuuduit
sinulla oli asiaa
katsoit minuun
ihmiset ympärillä katosivat
hiljaisuus
tuimuus silmissäsi
rakastin sitä
muuta en voinut
avasit suusi
"Hän on valehtelija"
sinä sanoit
vinkkasit silmääsi
en ymmärtänyt
"Koska lopetat sen?"
en enää pystynyt
yritin nousta
koitin puhua
mikään ei auttanut
silmäsi lähes ummessa
taas se tapahtui
kaikki hämärtyi
sänky
kyynel
yksinäisyys
ei vieläkään
huijaan itseäni
en pärjää ilman sinua
ilman silmiäsi
ilman puhettasi
mutta
en vain ole
...
tarpeeksi sinulle