IRC-Galleria

Jippijaijee. Löysinpäs tämmöisenkin koulutekeleen, jolle en tässä vaiheessa keksi parempaa tekemistä, kuin laittaa tänne. Ei sillä, että joku sen täältä nyt tulisi lukemaan edes.

SK-runo:

Kenelle sankaruus kuuluu ?

Suurella kentällä, susien kidassa
Seison, kuuntelen
Siellä kaukana sen sumea kulkue siintää
Koska se kauheus saapuu?

Kuutamon surkea kuvajainen saartaa kaiken
Suojaudun kaivantooni
Sade kostuttaa suuni, kyyneleet silmäni
Karkaisinko?

Sinun kuvasi sisimpääni kaiverrettu
Syvälle kovettuneen, sementtisen kuoreni
Säilötty kaikki sykähdyttävät kokemukset
Sinun kanssasi
Kahlittuna siihen kaikkeen
Suudelman kaukaisuuteen siivitän
Koska saavutan kotisi?

Sivuiltani kumppanit sortuvat
Kaasu syö keuhkoni, silmäni kamaluudet, sota kotimaani
Sadonkorjuun kamala saavutus
Keihäät sojottavat kyljissäni
Savuava konekivääri
Samassa kuolema survaisee, kylmän, surkean kätensä suolistooni
Kaadun syvälle koleaan saveen
Kamppailu seisahtuu kuin seinään

Kehoni sininen kiroaa
Sukuni kaipuu, suru, katkeruus
Surmani kunninkentällä saanut
Kuopattuna salaiseen kaivantoon

Sankariksi ken kohoaa
Sille kansa siunauksensa kantaa
Surkimukset karkaavat surmaansa
Kotona suruunsa kuolevat

Silti kaikilla sama kohtalo
Suurikin kylmenee siinä kamaluudessa

Saammeko kuulla sankareista?
Kauan sitten kadonneista
Sairaalassa karjuvista
Sumussa kahlaavista
Sääliin käpertyneistä

Kukaan sieltä kotiin sankarina kulje
Sinne kuolivat