Elämä alkaa alusta. Opettelen olemaan yksin ja se opettelu alkaa tuottamaan tulosta. Onneksi on R, nauru auttaa suunnattomasti. Pääsen eteenpäin, vaikka välillä on pakko peruuttaakin.
Aurinko paistaa, Kakkonen syö nyrkkiään sitterissä ja Ykkönen on päiväunilla. Hiljaista, vihdoinkin. Juon kahvini kylmänä, en osaa sitä kuumana enää juodakaan.
Se pieni toivonkipinä tuntuu koko kropassa. Mielessä enimmäkseen ja sieltä se leviää kaikkialle. Tuntuu hyvältä, vaikka tiedän ettei se ole mitään. Haluan uskoa, mutta pitäisi tulla järkiinsä ennen kuin saa taas nokilleen.
Tulisit luokseni, edes vähäksi aikaa.