IRC-Galleria

Mahdotonta menoa. Päivät menee hirveetä vauhtia ja aina on viikonloppu!
6.30 ylös, pukemiset ja 7.45 hoitoon, 8.15 kouluun, 14.45 hoidon kautta kotiin. 22 sänkyyn ja sama aamulla uusiksi. Voi kuulostaa tylsältä, mutta olepa 5 vuotta kotona niin johan maistuu.
---

Bongasin kaupassa jotain kivaa. En voinut lopettaa tuijottamista. Toivottavasti se on vkonloppuna samassa paikassa ku minä.
---

"Vauva kuisaa minua, äiti! Äiti, vauva purisi minua taats!" Toinen on enkeli ja toinen suurinpiirtein sarvellinen. Paholainen on tullu äitiinsä, eikä vain ulkonäöstä.

---
Hiljenen.

Tylsistyin ja talsin kouluun. Kyllä, olen virallisesti opiskelija. Ihan älytöntä nähdä muita ihmisiä! Saattaa mennä jopa 10 tuntia etten vaihda yhtäkään vaippaa!
Johan sitä 5 vuotta kotona olikin...

---

Pojat menevät maanantaista lähtien uuteen hoitopaikkaan. Mua jännittää varmaan enemmän kuin niitä :)

---

Hirmuinen paperishow Kelan ja muitten virastojen välillä. Tulot laskee ja menot kasvaa. Näinhän se menee. Mutta onneksi koulu loppuu jo keväällä 2009, joten ei tässä kauaa tarvi kituutella.

Mä sitten rakastan hillumista yöpaidassa iltapäivään. Kotiäitiyden hyvä puoli. Kuten olen aikaisemmin maininnut, postin saapuminen on päivän kohokohta. Päivissä ja kuukausissa mukana pysyminen mahdotonta. Turruttavaa, mutta niin antoisaa. Joku voisi kuvitella että lusmuilua, mutta ei. Kyllä musta vielä kunnon kansalainen tulee, kunhan pojat kyllästyvät äidin seuraan.

---

Tunteet on aika selvät. Voiko noin sanoa jos ei tunne mitään? Kiitollisuutta avusta? Syyllisyyttä "hukkaan" menneestä ajasta? Tunteitahan nekin on.

---

Äh, olkoon. Nyt ei irtoa enempää.

Hmm. Puuduttavan hankalaa kirjoittaa mistään koska mitään ei tapahdu. Ainakaan mitä mistä voisi kirjoittaa, saatika että jotain kiinnostaisi lukea.

----

Joulu stressaa. Aattona tulee vuosi täyteen yksinhuoltajuutta. En usko että juhlistan sitä mitenkään, paitsi että voisin ihailla poikia. Mulla asuu sellainen tehokaksikko kotona, Tasmanian tuholainen x2. Siinä on kaksi asiaa joista voin todella olla ylpeä, rakastan noita palleroita yli kaiken! (Vaikka välillä voisinkin myydä ne mustassa pörssissä...)

---

Niin joo, jouduin tiistaina menemään päivystykseen kipujen takia ja illalla olinkin jo leikkauspöydällä. Umppari poistettu, nostelu-kielto viikoksi ja vahvat lääkkeet mukana pääsin perjantaina kotiin. Sanonpa vaan että mahdotonta olla nostelematta mitään.

Juuuh, Ykkönen haluaa kuulla Pepi palomiehenä-kirjan kuudetta kertaa tälle päivälle. No mikä ettei, on se kirja ihan hyvä :) Lähdenpä yskimään tyynyyn.

Mihin sitä ihminen voikaan lupautua rakkaimpansa lopputyön takia? Vastaus on yksinkertainen:
PERMANENTTI.
Paitsi että tämä onkin ihan hieno, ei tyypillinen mummo-permis. Täytyy myöntää että pelotti aika lailla. No, saihan se suostuteltua mut etutukanleikkuuseenkin, miksei permikseenkin.

----

Nakki täytti vuoden. Ja nyt se ottaa pieniä askelia. Nauttikaa pieneten vauvojen äidit, tämä ensimmäinen vuosi menee todella, todella nopeaa!

---

Taidan luovuttaa sen paikkakunnan vaihdon suhteen. Ei väärällä nimellä saa vuokrattua edes latoa.

Päätös tehty, asiat laitettu eteenpäin ja muutosta odotellessa. Mä en halua katua vanhana sitä etten uskaltanut mennä ja kokeilla. Voihan se olla että käytännön asiat on hankalia aluksi mutta tunne on hyvä ja toivon sen jatkuvan toisaallakin.
---
Kaikki on jotenkin..hyvin. Pojat on (joskus) kilttejä, hyvin syöviä ja terveitä. Ei sitä muuta tarvi.
Kivutkaan ei vaivaa kun syy löytyi ja yötkin saa taas nukkua.
---
Tein yllätyslöydön itsestäni: motivaatio opiskeluun! Sitä ei ole näkynytkään sitten yläasteen.

Olo on turta, sanoisinko. Ensin katoaa hymy, kuulin. Luulin puheen auttavan, huomasin päinvastoin. Liikaa paineita, itse ei pysy perässä saati saa niitä järjestykseen. Mahdoton homma.

----
Kakkonen täyttää kahden kuukauden kuluttua 1v. Uskomatonta. Ja ei aikaakaan kun Ykkönen 3v. Onneksi en kärsi vauvakuumeesta, vaan ihan jostain muusta.

----
Oulaisissa ei toimi mikään, ei ole vaihtoehtoja vaan pitää tyytyä siihen mitä on. Kukaan ei osaa vaatia parempaa koska kukaan ei tiedä paremmasta. Näin on näppylät.

Varsin kammottavaa herätä yöllä siihen että oven kahva kalahtelee ja hetken päästä lapset huutaa kauhuissaan huoneessaan. Ei ollenkaan kivaa. Tämä on se viimeinen tikki, mun on päästävä pois täältä ennenkuin mun mielenterveys alkaa reistata yhtään enempää.

----

Reissu oli jees ja Ykköseni käyttäytyi oikein mallikkaasti, tietenkin. TAX-FREE:stä ostettu laiva ja Muumipankki ovat tärkeitä.
Koin eilen herätyksen lukiessani Kelan papereita; Ykköseni täyttää pian 3 vuotta. 3 vuotta! Ja sitäkin ennen, rakas pikku-Kakkoseni täyttää vuoden. Mä en taida toipua tästä ikinä.

----

Koen suurta iloa huomatessani että lapseni ovat tärkeitä muillekkin kuin minulle. Menneisyydestä on opittu ja oppeja käytetään nyt arjessa. Arvostus nousee.

----
Nyt täytyy lentää, Kakkonen katosi jonnekkin. Löydän sen eteisestä syömästä kiviä, I bet on that.

Olipa onnistunut juhannus, en edes polttanut ihoani. Nähtävyyksiä Kalajoella lauantaina, paljon kuvia. Ja hiekkaa ja hyttysiä.
---
Lääkärillä käyty, täytän kriteerit leikkausta varten 6-0. Joo, seuraava lääkäri onkin Oulussa, joulukuussa. Kiva, en tiedä miten jaksan sinne asti särkylääkkeitten voimalla. Onneksi löytyi selän rusauttajia!
---
Laivareissua tiedossa heinäkuulle, elokuussa mökkitapaamiseen. Kyllä sitä jaksaa taas paremmin kun on mitä odottaa.
---
Nyt Ykkönen päiväunille ja itse voisin uppoutua uuteen Cosmoon.

Kamala ikävä toista ihmistä. Yksinään huomaa miten siitä toisesta on apua, onneksi odotus päättyy pian.
Tahtoisin pois täältä, ahdistava paikkakunta enkä näe enää tulevaisuutta täällä. Kaikki vaan tuntuu olevan sitä vastaan. Mutta kenen elämästä tässä on kyse? Pakkohan mun on ajatella itseäni välillä. Joten toivottavasti voin pian sanoa hyvästi, Oulainen.

Uhmaa ja hampaita, isän kaipuuta ja raivoa. Noh, minä en voi asialle mitään jos ei asianomainen tajua. Surettaa ja säälittää.

Pääsen ensi viikolla lääkäriin, hienoa hienoa. Toivottavasti siellä otetaan nyt asiat tosissaan ja pääsen lääkekierteestä pois. Ajatella, elämä ilman kipua, täältä tullaan!

Näin Antti Tuiskusta unta. Aivan sekoa, palautuin sen lastenkirjat kirjastoon.

Joooh, nyt juomaan kylmää kahvia ja unelmoimaan punaisesta jääkaapista.