IRC-Galleria

Viikonloppu meni autorempassa. Ja saatiin vain vahinkoa aikaan. Noooh, jospa se siitä vielä.
---
Ja sinä, kyllä mä uskon sua. Mä en vaan uskalla antaa periksi ja vastata sanoihisi. Ja sä onneksi ymmärrät sen ja annat aikaa, kiitos siitä Räpsyripsi.
---
Kelalla tökkii joku, ärsyttävää kun saa vain odotella ja odotella.

Ai joo, ei niissä magneettikuvissa ollu mitään hälyttävää. Puhtailla vesillä siis. Mutta mistä nämä kivut sitten johtuu? Taas odotellaan.
---
Pyykin pesuun ja kylmää kahvia,nami!
Päiviä kaikille!

Ykkönen parantui, luojan kiitos. MUTTA nyt on sitten Kakkosen vuoro rohista ja rykiä. Kamalan kuuloista kun toinen yrittää yskiä mutta käy kurkkuun niin kipeetä että alkaa itkettään.
Oi voi, hyvää viikonloppua vaan.
---
En jaksaisi huolehtia enää. Ei kosketa enää mun elämääni ollenkaan, muuten ku
lasten kautta. En vaan osaa lopettaa, kun huolehti niin kauan ja tietää mihin toinen pystyy ja mihin ei. Mutta mä en voi vaan heittäytyä välinpitämättömäksi, ei onnistu multa.

Viisastahan se olisi. Olla niinku ei oiskaan. Aina kun on, mun kroppa laittaa vastaan. Magneettikuvauksen tulokset tulee tänään, sekalaisin tuntein.
---
Pakahdun. En uskonut Onnen kävelevän vastaan, mutta se tuli eikä aio mennä pois. Ei tarvikaan <3

Nyt maistuu taas elämäkin. Tiedättekö sen typerän virneen naamalla? Ja ajatuskatkot?
Mä voin nyt todella hyvin, enemmän kuin ok.

Löysin sen ihmisen mitä etsinkin. Olisinpa antanut periksi aikaisemmin, meni monta vuotta hukkaan, meidän yhteisestä elämästä.
Otetaan se takaisin, nyt.

Terveys meinaa kettuilla, mutta ei anneta sen haitata. Eteenpäin kirkkain silmin.

----
Pojat on kumpikin räkätaudissa, Ykkösellä oli kuumettakin mutta ihmeen kaupalla se laski kahdessa tunnissa normaali lämmöksi. Eipä se ikinä ole osannut sairastaakaan.
----
Tähän hetkeen sopii musiikiksi Jani&Jetsetters-Vain typerykset rakastuu.

Tj 4.
Kylläpä aika matelee. Tuhinaa, huokailua, puhelimen kyttäystä.
Haaveita, toivoa, jännitystä.
Pelkoa, epävarmuutta, surua.

Kolahti. Aika pahastikin. Tykkään <3

---

Huollan lapseni. Olen pesemässä takapuolta ja miten lapseni kiittää?
Oksentaa sukilleni!

----
Auto kettuilee. Heitti nesteet pihalle ja remmit solmuun. Jooh, johan se oli illan kunnossa.
Huraa Rellut!

15 vaipanvaihtoa.
2 lämmintä ateriaa.
12 pullollista maitoa.
8 pukemista ja riisumista.
10 hermojen menetystä.
3 itkua.

84 EI-sanan sanomista.

Multa loppuu ääni.

Viikonloppu on täällä, ihanaa.
Sauna ja rauhallista olemista, ei kiirettä.

Sattui vielä hyvät ilmat, pääsee poikien kanssa uloskin ilman triplakerrosta vaatteita.

Asiaa ei oikeastaan ole, mutta jännitän vieläkin. En tiedä koska näen sinut, turhauttaa.

Sitä ei voi lopettaa ihmettelemistä, nimittäin omien lasten. Mun on täytynyt tehdä jotain oikein koska Ykkönen syö itse ja kiittääkin vielä ruuasta.

Kakkosesta en voi sanoa muutakuin että ruoka maistuu, komea kaksoisleuka on jo. Hyvä, eipähän voi tätit valittaa.

Ykkönen on reipas, pomppaa hoitopäivisin kello 7.30 sängystä ja huutelee hoitoon hoitoon, mummuu.
Pullokin jäi pois, upeeta. Vaippa vielä, mutta nyt ei oo kyllä äitillä energiaa alkaa pottatreenejä.

Kakkonen on kakkonen, se roikkuu mukana kun riehutaan taaperon kanssa.

---

Lapset oli siinä. Omaan elooni ei kuulu erikoista, viikonloppua odotellessa.

Elämä alkaa alusta. Opettelen olemaan yksin ja se opettelu alkaa tuottamaan tulosta. Onneksi on R, nauru auttaa suunnattomasti. Pääsen eteenpäin, vaikka välillä on pakko peruuttaakin.

Aurinko paistaa, Kakkonen syö nyrkkiään sitterissä ja Ykkönen on päiväunilla. Hiljaista, vihdoinkin. Juon kahvini kylmänä, en osaa sitä kuumana enää juodakaan.

Se pieni toivonkipinä tuntuu koko kropassa. Mielessä enimmäkseen ja sieltä se leviää kaikkialle. Tuntuu hyvältä, vaikka tiedän ettei se ole mitään. Haluan uskoa, mutta pitäisi tulla järkiinsä ennen kuin saa taas nokilleen.

Tulisit luokseni, edes vähäksi aikaa.