Kamala ikävä toista ihmistä. Yksinään huomaa miten siitä toisesta on apua, onneksi odotus päättyy pian.
Tahtoisin pois täältä, ahdistava paikkakunta enkä näe enää tulevaisuutta täällä. Kaikki vaan tuntuu olevan sitä vastaan. Mutta kenen elämästä tässä on kyse? Pakkohan mun on ajatella itseäni välillä. Joten toivottavasti voin pian sanoa hyvästi, Oulainen.
Uhmaa ja hampaita, isän kaipuuta ja raivoa. Noh, minä en voi asialle mitään jos ei asianomainen tajua. Surettaa ja säälittää.
Pääsen ensi viikolla lääkäriin, hienoa hienoa. Toivottavasti siellä otetaan nyt asiat tosissaan ja pääsen lääkekierteestä pois. Ajatella, elämä ilman kipua, täältä tullaan!
Näin Antti Tuiskusta unta. Aivan sekoa, palautuin sen lastenkirjat kirjastoon.
Joooh, nyt juomaan kylmää kahvia ja unelmoimaan punaisesta jääkaapista.