Mä suljin sinut mieleni pieneen koloon,
niin pieneen, ettet yletä mua satuttamaan.
Olet enää vain haalea muisto,
sulla ei minuun ole enää valtaa.
Olin heikko ja tein mitä tahdoit,
olin täysin armoillasi.
En avannut suuta, en sanonut vastaan,
olin räsynukkesi.
Mun olisi pitänyt tehdä se aikaisemmin,
liian kauan sua kestin.
Liian kauan annoin sun vaikuttaa
ja olin lähellä tuhoa.
Sun seurassa tunsin olevani heikko,
sun seurassa olin arvoton.
Sua aivan liikaa arvostin,
onneni sinuun kahlitsin.
Sä olit yksi ihminen mun elämässä,
yksi ihminen liikaa.
Sä olit yksi niistä, jotka mua tuhosi.
Yksi niistä, jotka satutti.
Sä tunsit mun heikkouteni,
käytit niitä hyväksesi.
Olit julma, sä käytit valtaa
ja sait minut polvilleni.
Mun olisi pitänyt tehdä se aikaisemmin,
liian kauan sua kestin.
Liian kauan annoin sun vaikuttaa
ja olin lähellä tuhoa.
Sun seurassa tunsin olevani heikko,
sun seurassa olin arvoton.
Sua aivan liikaa arvostin,
onneni sinuun kahlitsin.
En aijo siihen palata,
en tahdo sua kaivata.
Vaik sanasi kaikuvat korvissa,
olen kuuro, en tahdo kuunnella.
Nyt vihdoin huomasin sen,
olen vahvempi, kuin ennen.
Ilman sua, voin elää vapaammin.
Olen vihdoin ihminen.