IRC-Galleria

Kummallista on:

*Että viime keväänä käytin farkkuja kokoa 34.

*Että vuosi sitten olin matkalla Suomeen, taidelukion pääsykokeiden vuoksi.

*Että nyt mietin, minne tänä vuonna pyrkisin.

*Että polven haava ei vieläkään osoita merkkejä paranemisesta.

*Että sain jalkani ilmaan alustasta lihaksen voimalla ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen.

*Että en osaa kävellä kunnolla, vaan satutan kävellessäni lonkkani.

*Lukea kavereiden kommentteja vappusuunnitelmistaan, kun itse en asu missään, enkä siis biletä.

*Että ikävöin Savonlinnalaisia, mutten halua asua siellä.

*Että olen nyt alkanut ottaa yhteyttä ex-luokkalaisiini ja olen hirveän halukas tutustumaan heihin
kunnolla (ehkä jo liian myöhäistä?)

*Että kouluun ei ole ilmoitettu minun keskeyttäneen opintoja.

*Että huomenna tapaan Lökenin, mutta pelottaa, vaikka se oli minun ideani.

*Että ahdistaa ajatus kaupungille menemisestä, vaikka haluan nähdä ihmisiä.

*Että vanha suola on taas alkanut janottaa, oikeammin on janottanut kesästä asti.

*Että olen lomalla, mutta minulla ei ole aikaa tehdä mitään spontaania, vaan kalenteri on täynnä
syksyyn asti.


Tästä voimmekin päätellä, että olen kummallinen ihminen.

PASKA!
kirjotin pitkät pätkät, kone sammu, jatkoin kirjottamista mutta netti ei ollu päällä
(EN HUOMANNUT) ja lähetin sen. kaikki hävis.

PASKA! en jaksa kirjottaa enää niin herkkää tekstiä.

kirjotan vaan että voihan VITTU!

Ps. muuten menee ihan hyvin.

Laihdutusta, alistumista,
kilojensa karistamista.
Tarkkailua, toivottomuutta,
ruoan määrän alentamista.

Laske tarkkaan kaloreita,
stressaa miltä näytät kesäkuussa.
Pitäiskö sun olla kesä sisätiloissa,
ettei tarvis pukea päälle uimapukua?

Avaat telkkarin, katsot mainoksia,
joissa jokatoinen puhuu laihduttamisesta.
Luet lehteä, katselet sivuja,
joissa mainostetaan lääkkeit, jotka laskee kiloja.

Sitten siitä huolestutaan,
kun nuoret stressaavat painostaan.
Ihmetellään, miksi nuoret aloittavat
laihdutuskuurit ilman tarvetta.

Sairastuvat ja riutuvat,
ramppaavat jokahetki vaa'alla.
Eikö olis aika jo huomata,
ettei mediassa mistään muusta puhuta?

Avaat telkkarin, katsot mainoksia,
joissa jokatoinen puhuu laihduttamisesta.
Luet lehteä, katselet sivuja,
joissa mainostetaan lääkkeit, jotka laskee kiloja.

Samaan aikaan vaatteiden koot pienentyvät,
sun pitää laihtua, jos et haluu käyttää xxl:ää.
Jo pienet lapset murehtivat ulkonäköään,
voiko tätä kierrettä enää pysäyttää?

Avaat telkkarin, katsot mainoksia,
joissa jokatoinen puhuu laihduttamisesta.
Luet lehteä, katselet sivuja,
joissa mainostetaan lääkkeit, jotka laskee kiloja.

Miten nuorilta voi odottaa jotain muuta,
kun kaikkialla kerrotaan,
että: ET KELPAA SELLAISENA KUIN OLET!
ALA LAIHDUTTAA!!!

Kai tää häpeä joskus haihtuu,
tää katkera nauru joskus vaihtuu,
taas tavalliseksi.

Kai mä joskus ajoissa kelaan,
ennenkuin heitän itseni sekaan,
omituisten yhtälöiden.

Voi läppä sanon vaan,
nauran sisäisesti.
Sillä nolotuksen määrä on suuri,
kun iskin silmäni isääsi.

Voi jestas tää maailma on pieni,
ei voi mitään edes aavistaa.
Kun jo tulee tieto vastaan
ja alkaa kaduttaa.

Voi läppien läppä,
tää päivä,
tulee pysymään muistoissani.
jos elän huomiseen katumukseltani.

Haahhaa ei tule riimeistäni loppua,
sillä en pysty pitämään hoppua,
kun tää asia on mielessä alati,
se häipyy sieltä hitaasti.

Kääk! Sä pelotat mua,
mä pelkään sua.
En tahdo sua tavata,
en kaivata, tai ajatella.

Sä olet hirviö,
joka ei muista piittaa.
Mulla täyttyi kiintiö,
en jaksais kantaa kaunaa.

Sä olet omahyväinen ja itserakas,
naiset on sulle vain objekteja,
joita tarpeen tullen voi esitellä.
Kunhan ne on tarpeeksi hillittyjä.

Sillä egosi on liian suuri,
mut tarviit jonkun sitä kasvattamaan.
Onko nöyryyttä? no eipä juuri.
Haluut jonkun sua passaamaan.

Mut se on sun oma asia,
eikä enää liikuta mua.
Sait mut ymmärtämään,
ilman sua en menetä mitään.

Nyt tiedän, kuka olen
ja mitä siedä en.
Tahtomattas autoit mua,
kun jätit jälkees katkeruuden.

Olin rikki ja surullinen,
kun saapui syys.
Ajan myötä, olo muuttui
saapui välinpitämättömyys.

En silti tiedä, miksi pelkään
jos en enää välitä.
Kai mä uskon olevani
liian herkkä ja särkyvä.

Kun sä iskit puukon rintaan,
se lähti pois ja kirpaisi.
Olen vihdoin yli päässyt
sanon ikuiset hyvästit.


***eikä yhtään ristiriitaista tekstiä***

{olipa kerran huono päivä osa 489}

On tämä elämä sitten mielenkiintoista...

Kävin tänään Elimäen terveyskeskuksessa näyttämässä polvea, kun haava vaan märkii.
Tulehdushan siellä tietysti oli, mutta tarkempia tietoja ei saatu, koska olen ulkopaikkakuntalainen.

Tästä saimmekin aasinsillan seuraavaan aiheeseen: Missä on koti?

Kotipaikkani on ilmeisesti Savonlinna, tuo syrjäinen ja tuulinen kaupunki, jossa en ole ollut sitten Tammikuun. 12.pv sekin muuttuu. Lähdemme tyhjentämään asuntoni ja se on sitten Goodbye Savonlinna! (Tosin sinne täytyy palata 17 pv polven jälkitarkastukseen...)

Mietinkin, minne seuraavaksi?
Tuleeko loppuelämäni olemaan yhtä muuttoa? Mistä löydän kodin?

Myönnän, oli virhe muuttaa Savonlinnaan. Oli virhe uskoa, että muutun niin radikaalisti, että viihtyisin.
Todellisuudessa mietin: viihdynkö koskaan missään... Tähän päivään mennessä sitä kun ei ole tapahtunut.

Helsinki - 5vuotta
Kaustinen - 3vuotta
Toijala - 3vuotta
Tampere - 3½vuotta
Kaustinen - ½vuotta
Ruotsi - 1vuosi
Savonlinna - ½vuotta

Taidan ottaa suunnan kohti Pohjois-Karjalaa...

"Minä lähden pohjois-karjalaan, jahi jahi jahi jahi jaa jaa,
vaihdan farkut verkkarihousuun.
Kotiseudulle pohjois-karjalaan, jahi jahi jahi jahi jaa jaa,
juon kaljaa auringon nousuun..."

Mikäli se on noin letkeetä niin mikäettei ;)

TÄÄLTÄ TULLAAN!





(btw. kaupungit ovat niitä, joissa olen jo asunut [perässään aikamäärät])

Mielenkiintoisia asioita on monia.

1 ja ainoa: Miten ihmeessä meikäläinen on vuodessa onnistunut lihomaan 20 kiloa!?! :'DDD














































tätä voimmekin pohtia kaikki yhdessä pääsiäisen loppuun asti.

On se kumma, kuinka ihmisen mieli voi muuttua ja parantua.

Joskus tulee tunne, että vain haluaisi pois kaikesta.
Kuinka haluaisi vain lukkiutua neljän seinän sisään, pakoon ihmisiltä.
Silloin mieli on rikki.

Kun taas on ollut lukkiutuneena sisälle, eristyksiin muusta maailmasta, alkaa kaivata takaisin
elämään ja niiden ennen niin pelottavien ihmisten näkyville.
Silloin mieli alkaa tervehtyä.

Yhden asian olen näiden kuukausien aikana tajunnut: Nyt täytyy alkaa elää "itseä säästellen"
miettiä, mitä todella haluaa ja mihin voimat riittävät.
Kenelläkään ei siihen ole paljon sanottavaa.
Kyseessä on mun elämä.


Ja näin Rusina kuittaa Tampereelta, jossa aurinko paistaa porottaa ja linnut laulavat.

Hyvää kevättä!

Loma alkaa olla ohitse :c olipahan ihanat 4 päivää...

Tänään paluu mikkeliin, miten mukavaa -.- mutta enköhän mä jotenkin kestä.
Pelottaa taas eroaminen tupakasta. Se on joka kerta haastavampaa, minä kun en todellisuudessa kuitenkaan halua lopettaa.

Tiistaina Savonlinnaan polvileikkaukseen...
Puudutuspiikki selkään ja se on menoa sitten.
Kaikki lohduttaa, että ei mun tarvitse sitä leikkausta nähdä, eikä se tunnu.
Mutta se ei kyllä lohduta yhtään, puudutus kun on se pelottavin asia.

Eilen käytiin hesassa. Löysin suunnan elämälleni, sinne tähtään. Sain sitäkautta hankittua opiskelumotivaatiota. Käyn lukion loppuun mahd. nopeasti ja sitten voin vaan olla ja miettiä mitä haluan... Turha ottaa liikaa stressiä.

Voivoi kun stressaa lähtö. Voisinkin nyt mennä viettämään laatuaikaa kummitytön kanssa. Nyt, kun se vielä on mahdollista.

Näkemisiin!

Tupakoinnin lopettaminen ottaa harvinaisen koville.

Käyn kuumana 45-50 vuotiaaseen mieheen... :'DDD se lumos mut jotenkin...

Siinä kuumimmat uutiset. Pysykää kanavalla!