*Mä olen tosi huonona,
mulla on paha olla.
On mieleni täynnä surua,
miksei sydämeni voisi olla turta.
Mä kaipaan, vaikka olen vihainen.
Mä rakastan, vaikka vihaankin.
Mä välitän, vaikka en haluaisi.
En myönnä, mutta uneksin.
Kaikki käskee mua unohtamaan,
jatkamaan eteenpäin.
Minä itse kaikista eniten,
mut olen liian heikko siihen.
Mistä löytäisin sen voiman,
joka auttaisi jaksamaan,
elämään päivän kerrallaan
ja sinut unohtamaan?
Mistä löytäisin sen uskon,
joka auttaisi uskomaan,
että vielä jonain päivänä
mieleni rauhan saa?*