IRC-Galleria

On tämä elämä sitten mielenkiintoista...

Kävin tänään Elimäen terveyskeskuksessa näyttämässä polvea, kun haava vaan märkii.
Tulehdushan siellä tietysti oli, mutta tarkempia tietoja ei saatu, koska olen ulkopaikkakuntalainen.

Tästä saimmekin aasinsillan seuraavaan aiheeseen: Missä on koti?

Kotipaikkani on ilmeisesti Savonlinna, tuo syrjäinen ja tuulinen kaupunki, jossa en ole ollut sitten Tammikuun. 12.pv sekin muuttuu. Lähdemme tyhjentämään asuntoni ja se on sitten Goodbye Savonlinna! (Tosin sinne täytyy palata 17 pv polven jälkitarkastukseen...)

Mietinkin, minne seuraavaksi?
Tuleeko loppuelämäni olemaan yhtä muuttoa? Mistä löydän kodin?

Myönnän, oli virhe muuttaa Savonlinnaan. Oli virhe uskoa, että muutun niin radikaalisti, että viihtyisin.
Todellisuudessa mietin: viihdynkö koskaan missään... Tähän päivään mennessä sitä kun ei ole tapahtunut.

Helsinki - 5vuotta
Kaustinen - 3vuotta
Toijala - 3vuotta
Tampere - 3½vuotta
Kaustinen - ½vuotta
Ruotsi - 1vuosi
Savonlinna - ½vuotta

Taidan ottaa suunnan kohti Pohjois-Karjalaa...

"Minä lähden pohjois-karjalaan, jahi jahi jahi jahi jaa jaa,
vaihdan farkut verkkarihousuun.
Kotiseudulle pohjois-karjalaan, jahi jahi jahi jahi jaa jaa,
juon kaljaa auringon nousuun..."

Mikäli se on noin letkeetä niin mikäettei ;)

TÄÄLTÄ TULLAAN!





(btw. kaupungit ovat niitä, joissa olen jo asunut [perässään aikamäärät])

Mielenkiintoisia asioita on monia.

1 ja ainoa: Miten ihmeessä meikäläinen on vuodessa onnistunut lihomaan 20 kiloa!?! :'DDD














































tätä voimmekin pohtia kaikki yhdessä pääsiäisen loppuun asti.

On se kumma, kuinka ihmisen mieli voi muuttua ja parantua.

Joskus tulee tunne, että vain haluaisi pois kaikesta.
Kuinka haluaisi vain lukkiutua neljän seinän sisään, pakoon ihmisiltä.
Silloin mieli on rikki.

Kun taas on ollut lukkiutuneena sisälle, eristyksiin muusta maailmasta, alkaa kaivata takaisin
elämään ja niiden ennen niin pelottavien ihmisten näkyville.
Silloin mieli alkaa tervehtyä.

Yhden asian olen näiden kuukausien aikana tajunnut: Nyt täytyy alkaa elää "itseä säästellen"
miettiä, mitä todella haluaa ja mihin voimat riittävät.
Kenelläkään ei siihen ole paljon sanottavaa.
Kyseessä on mun elämä.


Ja näin Rusina kuittaa Tampereelta, jossa aurinko paistaa porottaa ja linnut laulavat.

Hyvää kevättä!

Loma alkaa olla ohitse :c olipahan ihanat 4 päivää...

Tänään paluu mikkeliin, miten mukavaa -.- mutta enköhän mä jotenkin kestä.
Pelottaa taas eroaminen tupakasta. Se on joka kerta haastavampaa, minä kun en todellisuudessa kuitenkaan halua lopettaa.

Tiistaina Savonlinnaan polvileikkaukseen...
Puudutuspiikki selkään ja se on menoa sitten.
Kaikki lohduttaa, että ei mun tarvitse sitä leikkausta nähdä, eikä se tunnu.
Mutta se ei kyllä lohduta yhtään, puudutus kun on se pelottavin asia.

Eilen käytiin hesassa. Löysin suunnan elämälleni, sinne tähtään. Sain sitäkautta hankittua opiskelumotivaatiota. Käyn lukion loppuun mahd. nopeasti ja sitten voin vaan olla ja miettiä mitä haluan... Turha ottaa liikaa stressiä.

Voivoi kun stressaa lähtö. Voisinkin nyt mennä viettämään laatuaikaa kummitytön kanssa. Nyt, kun se vielä on mahdollista.

Näkemisiin!

Tupakoinnin lopettaminen ottaa harvinaisen koville.

Käyn kuumana 45-50 vuotiaaseen mieheen... :'DDD se lumos mut jotenkin...

Siinä kuumimmat uutiset. Pysykää kanavalla!

Taivaan sineen, mä katson korkeuteen.
Auringon valo, mun nahkaa polttelee. (x2)

Kulta sun kädet mun ympärillä,
pehmeä kosketus vyötäröllä.
Aikaan, saa tunteen niin kuuman,
taas tunnen ihanan huuman.

Katson veteen, sen laineet liplattaa.
Tuulen vire, mun tukkaa heiluttaa.

Kulta sun kädet mun ympärillä,
pehmeä kosketus vyötäröllä.
Aikaan, saa tunteen niin kuuman,
taas tunnen ihanan huuman.

Kesä aikaan, tän tunteen saa.
Syksyllä sen taas unohtaa.
Nautitaan yhteisestä ajasta,
niin kauan kuin se on mahdollista.

Kulta sun kädet mun ympärillä,
pehmeä kosketus vyötäröllä.
Aikaan, saa tunteen niin kuuman,
taas tunnen ihanan huuman.

Ihmettelen raivoisia ajatuksia, tuosta tyypistä niin hurmaavasta,
jotka mieleen nousee salakavalasti. Mä haluaisin repiä sen palasiksi.

Se on sievä, kaunis ja rauhallinen.
Minä taas aivan päinvastainen ja mua silmittömästi närkästyttää,
kun se sulle viehkeästi visertää.

Se akka ottaa mua aivoon! Mä tukehdun kohta raivoon!

Tää kateus mua riivaa,
mun pitäis osata lopettaa.
Antaa periksi, luovuttaa.
Ja vihdoinkin sut unohtaa.

Aa-aa, mutten osaa...
aa-aa, se on liian vaikeaa.
Aa-aa, täytyykö mun vielä jaksaa?

Mä pystyn näkemään sun katseessa, sitä kohtaan suurta kaipuuta.
Se kävelee sun ohi viettelee, kuin lumoutuneena sen perään meet.

MÄ OLEN KUIN RUMA ANKANPOIKANEN,
MUTTEN SISÄLTÄKÄÄN KAUNIS JOUTSEN!

Se on sievä, kaunis ja rauhallinen.
Minä taas aivan päinvastainen ja mua silmittömästi närkästyttää,
kun se sulle viehkeästi visertää.

Se akka ottaa mua aivoon! Mä tukehdun kohta raivoon!

Tää kateus mua riivaa,
mun pitäis osata lopettaa.
Antaa periksi, luovuttaa.
Ja vihdoinkin sut unohtaa.

Aa-aa, mutten osaa...
aa-aa, se on liian vaikeaa.
Aa-aa, täytyykö mun vielä jaksaa?

Keksin yllättäen itselleni uuden "nimen" : KOEPALA :D se soppii niin perkuleen hyvin meikäläiseen, että se on mun uusi taiteilijanimeni :D (Rusina Rypäle pysyy kuitenkin kuvioissa)

siinä se tuli :D:D:DDD haahhahaaa!!! :D:D:DDD naurrettavaa :D:D:DD

Mulla on ollu jo pidemmän aikaa kaipuu päästä pois
ja nyt mä luulen tietäväni minne haluaisin... Kaustiselle! o_O

Jos mä käytän järkeäni, mun on aivan turha lähteä sinne,
mutta jos mä vaik käyttäisin sydäntäni?

Pois on kuitenkin pakko päästä. Mahdollisimman nopeasti.

Ja miks ei sitten lähtis kaustiselle? Siellä on valmiiks kaikki; tutut, kaverit
ja mä pidän siitä paikasta. Siellä on se oma fiiliksensä...

Lähtis vaiks puoleks vuodeks niin sais sen 4 vuotta täyteen.

jeah! alankin pakkaamaan!