IRC-Galleria

Olipa kerran kolme kilpikonnaa, Isä, Äiti ja Poika. Ne päättivät kerran kauniina päivänä lähteä huviretkelle. ensiksi ne sopivat paikan, mihin kulku suunnattaisiin.
Kaukana, kaukana sijaitsevaan metsään. Kilpikonnat rupesivät pakkaamaan eväskorejaan. Niihin pistettiin tonnikalapurkkeja, paputölkkejä, kurkkuvoileipiä, mustikkajäätelöä ja kaikenmoista muuuta hyvää mitä päähän pälkähti.

Kolmen kuukauden kuluttua kaikki oli pakattu ja päästiin liikkeelle. Kilpikonnat kulkivat kulkemistaan.
Kolmen vuoden päästä ne tulivat metsään. Sitten ruvettiin purkamaan eväitä koreista.
Kilpikonnat levittivät aluksi pöytäliinan. Sitten ne latoivat ruokansa liinalle.

Juuri kun niiden piti ruveta syömään, äiti huudahti: - seis! me olemme unohtaneet purkinavaajan!
Äiti käänsi korit nurinniskoin ja pudisteli niitä perinpohjin. äiti tuijotti isää. isä tuijotti äitiä. Sitten ne molemmat tuijottivat poikaa.
- Poika, sinun on mentävä hakemaan se! ne sanoivat.
- Eipäs! Poika kivahti.
- Me tarvitsemme sen! äiti sanoi.
- Ihan välttämättä! isä lisäsi.
- Olkoon menneeksi, Poika sanoi. - Mutta lupaatteko ja vannotteko, ettette koske mihinkään ennen kuin tulen takaisin?
- Takuulla, vanhemmat vakuuttivat.
- Me lupaamme ja vannomme, ettemme koske mihinkään ennenkuin tulet takaisin.

Poika mönki matkoihinsa niin nopeasti kuin pääsi. Viiden tunnin kuluttua se katosi pensaiden taakse.
Äiti ja Isä odottivat odottamistaan. Vuoden kuluttua niille rupesi tulemaan nälkä. Ne pitivät kuitenkin Pojalle antamansa lupauksen. Kului toinen vuosi. Sitten kolmas. Nälkä yltyi koko ajan.

Lopulta äiti sanoi: - yksi voileipä ei olisi pahitteeksi.
- EI! isä tokaisi. - Mehän lupasimme odottaa Pojan paluuta.
Kului neljäs vuosi. Sitten viides. Kilpikonnille tuli hirrrmuinen nälkä.
silti ne yhä odottivat.

Viimein äiti sanoi: - Kuusi vuotta on kulunut. Meidän on pakko syödä jotain!
- No hyvä on, isä myöntyi. - tuskinpa poika siitä pahastuu.
Kumpikin kurottivat kouraansa voileivän. Juuri kun he olivat haukkaamaisillaan leipiään, Poika pisti päänsä esille pensaikosta.
- vai niin! arvasin sen! se huusi. - Olin varma että petkuttaisitte!
- Olipa hyvä etten lähtenyt hakemaan sitä purkinavaajaa!

LOPPU!