IRC-Galleria

tämän iltaisen sadun nimi on;
Eläinten kuningas! VIIDAKON KUNINGAS!

Muuan pöyhkeä nuori leijona tallusteli kerran viidakossa. Oli mukavan lämmintä ja ilma tuntui raikkaalta. Leijona tunsi voivansa hienosti. Aina vähän väliä se pysähtyi ja karjui: - Minä olen eläinten kuningas! VIIDAKON KUNINGAS!

Kohta polulla tuli leijonaa vastaan norsu. - Katsopas itseäsi! leijona huusi. - Sinullahan on häntä sekä etu- että takapäässä. Korvasi eivät pysy pystyssä, vaan roikkuvat hassusti. Minä kyllä tiedän, sillä minä olen eläinten kuningas! VIIDAKON KUNINGAS!
Norsu vain katsoi ja kuunteli. Sitten se jatkoi matkaansa polkua pitkin.

Leijona karjahteli vielä vähän aikaa ja lähti taas liikkeelle. Pian se huomasi nauravan hyeenan, joka piileskeli puun takana. - Entäs sinä! leijona karjaisi. - Kasvoissasi on läiskiä. Jaloissasi on vain neljä varvasta. Et osaa mitään muuta kuin nauraa hohottaa. Minä kyllä tiedän, sillä minä olen eläinten kuningas! VIIDAKON KUNINGAS!
Hyeena vain katsoi ja kuunteli vaiti. Sitten se juoksi toisen puun taakse.

Leijona karjahteli vielä vähän aikaa ja lähti taas liikkeelle. Hetken päästä se huomasi käärmeen luikertelevan esiin kiven alta. - Katsopas sinäkin itseäsi! leijona mylvi. - Makaat siinä vatsallasi ja kiemurtelet liassa. Et osaa muuta kuin sihistä. välillä luikahdat ulos omasta nahastasi. Kyllä minä tiedän, sillä minä olen eläinten kuningas! VIIDAKON KUNINGAS!
Käärme vilkaisi leijonaa ja sihahti. Sitten se mateli matkoihinsa polkua pitkin. Leijona rummutti rintaansa. Häntäänsä se piti ylväästi pystyssä.

Se huomasi pienen liikahduksen maahan varisseen lehden alla. Leijona käänsi sen sivuun. Maassa oli pikkuriikkinen hiiri. Leijona tuijotti hiirtä. Hiiri tuijotti leijonaa.
- Sinäkin vielä! leijona karjui. - Sinä et ole yhtään mitään! et pysty puolustamaan itseäsi! Sinuthan hädintuskin erottaa silmillään. Et osaa muuta kuin piipittää. Minä kyllä tiedän, sillä olen eläinten kuningas! VIIDAKON KUNINGAS!
Hiiri mulkoili leijonaa raivoissaan.
- Minä en ole aina ollut näin pieni, se piipitti. - Olen laihtunu sairastellessani!
LOPPU!

...

khyl, tää oli siis viimeinen näitä tarinoita. Eikä ollu mikää lupaus, vaan täyttä totta, koska kyseisessä kirjassa ei ole enempää tarinoita. Huomatkaa siis tästä, mie en oo keksiny näin typeriä tarinoita itse, vaan oon ottanu nää yhestä lasten satukirjasta. En siis tiedä itekkää enkä ymmärrä miks nää sadut on tälläsiä.
kiitoksia kiinnostuksesta ainakin miun yhdelle satujen vakiolukijoista, lauralle.