IRC-Galleria

Miksiköhän mä käytän tuollaista tietokonetermiä? Enhän mä edes tiedä tietokoneista mitään. Saati kunnioita niitä hirveästi. Tai perusta elämääni tietokoneille. Vaikka kyllä mä lopulta kai aika paljon perustan niille, mutta toivottavasti en sitä elämäni syvintä olemusta.
Katsoin tänään tv:stä pitkänperjantain messun kun en jaksanut lähteä autenttiseen ympäristöön. Tai ei oikeastaan ollut edes sellaista kirkkofiilistä nyt aamulla. Oli jotenkin kurjaolo, eikä kurjassa olossa mennä kirkkoon.
Mä huomasin itsessäni mustasukkaisuuden itusten pilkistelevän. Sit mie en edes älyä hävetä sitä. Tai häpeän mä vähän, koska se on lapsellinen tunne. Ja jos toiseen luottaa täysin ei kai pitäisi tuntea mustasukkaisuutta, vai pitäisikö? En mä edes tiedä onko tämä sallittu tunne kun ei kukaan ole sitä mulle kertonut. Mutta eipä mun tunteet ole ennenkään kyselleet, olemmeko me sallittuja? Eikä kai niiden kuulukaan, koska ei ne minusta silloin ole tunteita, vaan jotain muita puristettuja asiantiloja.
Monissa kirjoissa mustasukkaisuus määritellään varsin myrkyttäväksi tunteeksi. Se myrkyttää totaalisesti kaiken. No minkä mustasukkaisuudelleni voin. Ei minulla ole sen säätelykeinoja.Olen säädellyt sitä sen minkä pystyn. Tälle lopulle en voi mitään. Hiljaa oleminen tekee liian kipeää, siksi joskus pitää päästää kaikki ulos ja kertoa pahaolonsa. Se auttaa tuskaiseen tilaan. On selviytymiskeino.
Lienee ihan totta se että itsestään varmat ihmiset eivät tunne mustasukkaisuutta. Koska eihän heidän tarvitse, kun oma valta ja vaikutus toiseen on totaalinen ja se on kummankin osa puolen tiedossa.
Mutta siis mieleen ei pysty käyttämään ALT+CTRL+DEL näppäinyhdistelmää. Vaan kaikki aloittamansa pelit on pelattava siihen asti kunnes tulee THE END! Ja hyvä niin kai. Ei mustasukkaisuudestakaan kai selviä kuin elämällä.
Ikävä aiheuttaa sitä minulle. Tahtoisin tällä hetkellä olla jossain aivan muualla kuin täällä aurinkoisessa Suomessa ilman pientä. Mut koska en voi. Mun täytyy keksiä pitkän perjantain ehtooksi jotain tekemistä ihan itse, koska kukaan ei viihdytä mua.