IRC-Galleria

Päätin joskus viime vuoden helmikuussa että alan kirjoittamaan blogia. Tässä tämä nyt sitten on.


Todetaan etteivät kliseet ole sellaisia turhaan – osa 1, ”Antaminen on saamista.”

Hassu juttu. Antaminen nimittäin. Jos hihittelet, huumorintajusi on neljätoistavuotiaan tasolla, hyi sinua. Kyse on itsensä antamisesta, itsensä – tunteidensa – paljastamisesta. Jos avautuu ja uskaltaa antautua kokonaan, voi löytää aivan uudenlaisia tunteita ja kehittyä. Haavoittuvaisena ulkona liikkuminen vaatii rohkeutta mutta tarjoaa tilaisuuden oppia jotain ihan uutta.

Käytän tässä myös toista kliseetä: ”virheistä oppii”. Virheiden tekeminen vaatii nimittäin sitä että uskaltaa tehdä niitä. Jos avaa panssariaan hieman, saattaa saada osumia. Nämä haavat voivat kuitenkin opettaa paljon enemmän kuin haarniskaan otetut iskut.

Kliseiden lisäksi aion ottaa tavaksi käyttää blogissani usein aika kaukaa haettuja analogioita, vertauksia. Tässä tämänkertainen:


Elämä on vähän kuin sähköpostilaatikko jossa on roskapostisuodatin. Kun suodattimen asetukset ovat todella tiukalla, sähköpostisovellus tulkitsee kaiken sisääntulevan postin roskaksi eikä päästä sitä läpi. Laatikko on ja pysyy tyhjänä, jopa mummin e-joulukortit kahdesti vuodessa jäävät tulematta. Selkokielellä: piparia ei näy eikä kuulu vaikka laatikko täynnä ehkäisyä onkin.

Hiukan rennommat uskaltavat löysätä henkseleitä ja asetuksia jolloin sisään pääsee suurin osa myös siitä oikeasta postista. Satunnaiset roskapostit häiritsevät heikkohermoisimpia ja käverin lähettämät liitetiedostot (ÖHKÖHHPRNOKÖHH) eivät tahdo aueta. Elämä on kuitenkin pääosin leppoista ilman suuria takaiskuja.

Kaikkien uskaliaimmat heittävät kaikki suojausvälineet nurkkaan ja avaavat itsensä, öh, sähköpostilaatikkonsa, estotta elämälle. Roskapostilaatikko täyttyy kolmesti päivässä PPP- (PeniksenPidennysPumppu) tai Viagra-mainonnasta mutta sehän ei menoa haittaa; pääasia on että nyt kaikki itselle ja miksei naapureillekin kuuluva posti tulee perille ja sosiaalinen iLife kukoistaa. Joskus viruksia ja muita mörköjä ui takkiin ja turpiin tulee mutta sähköpostihuor…ör, uskalias henkilö saa uusia mielenkiintoisia elämyksiä. Ja p-p-p-postipaketteja ruotsista.

Ja nyt seuraa pakollinen opetus: Jos sulkeutuu elämältä, ei saa kokemuksia, ei hyviä eikä huonoja. Elämästä ei joudu kärsimään, mutta ei siitä nauttimaankaan pääse. (toim. huom. Muistakaa Yksin Kotona 2:sen ”liian pienet rullaluistimet – käyttämätön sydän” -vertaus, josta tämäkin ajatus on pöllitty!) Jos taas avaa takkia hieman, päästämättä kuitenkaan elämää ihan iholle, saa jonkin verran elämyksiä. Elämä on tasapainoista ilman suuria takaiskuja tai äärimmäisiä nautintoja. Jos taas paljastaa itsensä täysin, alastomana ja haavoittuvaisena maailmalle voi löytää aivan uusia, hätkähdyttäviä, järisyttäviä, taivaisiinnostattavia tunteita. Samalla kuitenkin myös riskit kasvavat – joskus tulee turpiin niin että heikompiakin hirvittää. (Tästä voisi tehdä osakemaailmasta tutun riskit vs. tuotto-odotukset -vertauksen mutta se jääköön toiseen kertaan.)

Lopuksi: Uskallatko, osaatko uskaltaa?


teffon blogi kiittää, nähdään taas huhtikuussa!